Viikko alkoi uuden työn ohjauksella. Oppilaat aloittivat tällä viikolla huppareiden valmistamista. Vetoketju, huppu, resorit tai tasku eivät olleet pakollisia.  Oppilaat saivat valmistaa työt minun tekemillä kaavoillani ja ohjeillani. Saivat kyllä piirtää vähän lisääkin kaavoja koska kaikille ei riittänyt niitä.

Melkein kaikki saivat leikattua kankaasta tarvittavat palat. Osa pääsee leikkaamaan ensikerralla. Muutama pääsi myös jo ompelemaan. Oppilaat vaikuttavat olevan innoissaan työstä ja tekevät reippaasti töitä.

Viikolla tuli myös siivottua luokan kangasvarasto. Tein sen omatoimisesti ja ilon hetkiä sillä sain aikaiseksi.

Sain myös valmistettavaksi eräälle afrikkalaiselle soittimelle kuljetuskassin/-pussin. Kuvaa en siitä saanut, koska sillä oli todella kiire. Paras kuvaus on vajaa kaksi metriselle katuharjan varrelle narureppu, johon tulisi ulkopuolelle tasku. Se onnistui ihan kohtalaisesti. Aluksi se oli liian lyhyt ja sitten naru oli liian pitkä, mutta solmulla sekin ratkeaa.

Jälleen uusi viikko. Tästä on alkanut syntyä jo rutiini, mutta aina oppii uutta. Mokia välillä sattuu, mutta oppimassa sitä ollaankin. Viikon alku jatkui hupparin ohjaamisella, mutta viikon aikana oli paljon muuta esimerkiksi ystävänpäiväelokuva, penkkarit ja vanhojen tanssit. Oli hienoa kokea ne opettajan roolissa. En ollut ennen käsittänyt millaista se on. Mahtavaa ennen kaikkea, mutta entä oppilaiden töiden eteneminen? Aikaa on rajallisesti ja jokainen väliin jäänyt oppitunti on lopulta paljon. Opettajana tuli myös kakkua syötyä abien kakkukahvi tilaisuudessa. Hyvää oli.

Viikko lähti melkoisen normaaliin tapaan. Rutiinin omaisesti jo mennään. Oppilaat tuntuvat viihtyvän ja niin minäkin. Oppilaat ovat erittäin hyvällä mallilla huppareidensa kanssa. Jopa oletettua edellä, joka on erittäin hyvä juttu. Muutama huppari jopa tuli valmiiksi. Sain yhdet toppahousut lyhennettäväkseni, jonka tein mielelläni. Niistä tuli oikein hyvät.

Luokan siivoamista ja järjestelemistä oli melkeinpä joka päivä. Koneiden kunnostaminen on isossa osassa arkea, aina tulee jotain vikaa johonkin koneeseen.

Viikon mittaisen loman jälkeen viikko alkoi rutiinilla. Ohjausta, siivousta ja koneiden kunnostusta. Oppilaat alkavat saada hupparinsa valmiiksi. Hienoja niistä tulee. Kumma kyllä aikaisemmin piirrettyjä kaavoja katoilee, joten piirtelin niitä vähän lisää. Viikolla suoritin erään oppilaan kanssa lumivärjäyksen. Värjäys sujui mallikkaasti pitkän odottelun jälkeen, koska se venyi jatkuvasti. Lopputulos oli erittäin hieno.

Sain myös tehtäväkseni väsätä muutaman origamiveneen. En ollut aikaisemmin sellaista väsännyt,  mutta nyt olen ja voin sen myös opettaa muille tarvittaessa. Myöhemmin sitten suunnittelemme veneiden käyttöä ja teemme niitä ehkä vielä lisääkin.

Sain myös tehtäväkseni suunnitella yhden kerran töitä, eli helppoja töitä, jotka valmistuvat yhden kerran aikana. Tein myös niille ohjeet ja esimerkki työt.

Toiseksi viimeinen viikko pärähti käyntiin. Kiirettä pitää ja arviointia pukkaa. Jännittävä ja haikea olo alkaa itselle tulla, koska mieletöntä tämä on ollut. Viikolla suurin hommani oli kaiken rutiinin lisäksi koneiden kunnostus ja katsoa suurempaa huoltoa tarvitsevat koneet ja merkitä ongelmat. Arviointiin valmistautuminen ja arviointi oli myös isossa osassa viikkoa. Sain harjoitella myös oppilaiden töiden arviointia ja palautteen tekemistä. Kuulemma onnistuin arvioimaan hyvin ja arviointini oli melko samallainen, mitä ohjaava opettaja olisi antanut. Hyvin siis meni. Oppilaillakin hupparit alkavat valmistua ja hienoja on tullut. Reipasta tekemistä on ollut ja oppilaat ovat tykänneet.

Viimeinen viikko on henkilökohtaisesti ollut vaikea, koska olen ehkä hieman tunteellinen ja haikeudella lopetan tämän jakson. On ollut niin mahtava kokemus ja mahtava henkilökunta vierelläni. Viikko sujui kaiken kaikkiaan hyvin ja oppilaat ovat alkaneet saamaan työt viimeistellysti valmiiksi. Osa oppilaista halusi käyttää kuvansiirtotekniikkaa huppareihinsa. Eli kuva tulostetaan mustesuihkutulostimella erikoispaperille, jonka avulla kuva silitetään kankaalle. Hienoja kuvia on tullut ja sillä saa vaatteesta yksilöllisemmän.

Muuten viikko sujui rutiinilla, eikä siinä vaiheessa enää tullut oikeastaan mitään uusia töitä minulle. Valinnaisaineillassa pääsin käymään ja olemaan esimerkkinä muille. Hienoahan se oli. Viimeiset päivät  olivat vaikeita, koska kokemuksena tämä on ollut aivan mahtava, eikä sen haluaisi vielä loppuvan. On aika mennä kohti uusia haasteita ja ehkä vielä tiet kohtaavat uudelleen.