Ensimmäinen työ minulla oli vanhan topin paikkaus ja tuunaus. Ensimmäisenä minun piti paikata kaksi pientä reikää. Toinen reikä oli tullut ajan saatossa vyönsoljesta ja toinen reikä rintaneulasta. Se oli minulle tuttua hommaa ja kävi nopeasti. Minulla oli jo aiemmin käytettyä koriste massaa, jolla sai helmimäisiä kohoumia/paljetteja aikaiseksi. Hahmottelin hieman kuviota toppiin, mutta pian totesin sen luonnistuvan paremmin vapaalla kädellä. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuvio on käytännössä huomaamaton, mutta tarkemmalla katsomisella näkyvä, joka oli kuviossa se idea.
Seuraava työ minulla olikin sitten kirpparilla löydetty lyhythihainen kauluspaita. Pidin paidan kuviosta ja väreistä, mutta muuten se ei ollut minulle sopiva. Pyörittelin päässäni erilaisia ideoita ja yritin ajatella laatikon ulkopuolelta. Halusin tehdä siitä jotain muuta kuin paidan. Pyörittelyn jälkeen sain ideakseni luoda siitä hameen. Ei mitään tavallista hametta, vaan taskullinen epäsymmetrinen hame. Lähinnä kaulukset, olkatoppaukset ja hihan käänteet saivat lähteä. Muuten ei hukkamateriaalia tullut. Käytin toisen projektini joustavan vuorikankaan hameeseen. Hieman oli hankaluuksia saada vuori asettumaan, mutta lopputulos oli hyvä ja luova.
Sitten olikin vuorossa lyhythihaisen neulemekon muokkaus. Olin siis jo ottanut mekosta vuorin toiseen käyttöön. Halusin mekosta valmistaa neuletakin tai vastaavan. Mekossa oli kauluksessa yhden napin kiinnitys ja mielestäni se sai jäädä. Hihat nappasin mieheni vanhoista pitkistä kalsareista, jotka olivat haaroista ratkenneet. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka yksinkertainen ja helppo työ olikin. Pienellä voi saada paljon aikaan.
Seuraavaksi työksi valikoitui liian pieni lyhyt hihainen kauluspaita. Väritykseltään ja kuvioinniltaan se oli jälleen ihana, mutta hieman liian pieni. Löysin kangaslaatikoitteni syövereistä ikivanhan kankaan, joka sopi väreiltään paidan sävyihin. Halusin tehdä siitä kellotetun mekon ja halusin mekon helman olevan hieman sulautuneena yläosaan. En halunnut piirtää kaavoja, koska helman palaset olivat minulle hyvin selkeät. Piti vain mitata paidan helman palasten leveydet ja mennä niiden mukaan. Väliin tuli vielä kolmion mallisia paloja. Eli leveys ja pituus mittoja, jotka pystyin itse määrittämään. Minulle yksinkertaisia asioita. Poistin paidasta hihat ja tein niskalenkin tapaisen kiinnityyksen. Kaulus jäi siis paikoilleen, mutta näin sain avonaisen selän, eikä yläosa enää ahdistanut. Uudet rintamuotolaskokset piti tehdä, jotta yläosa istui paremmin. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, ehkä olisi voinut ylä- ja alaosan sulautus olla rajumpi ja näkyvämpi. Hyvä se silti on.
Tästä innostuneena muistin, että minulla on niskalenkkitoppi, jota en ole käyttänyt. Se oli minulle liian lyhyt, joten se on jäänyt kaapinperälle. Hankin siihen mielestäni yhteen sopivan kankaan. En halunnut samanlaista, kuin topin kuosi, mutta jotain siihen sopivaa. Halusin jälleen vähän erilaista ja yhteen sulautettua. Onnistuin siinä mielestäni hyvin.
Saimme tehtäväksi hyödyntää vanhoja farkkuja ja valmistaa esiliina niistä. Tehtävä tehtiin etänä olosuhteiden pakosta, mutta ei voi mitään.
- mieti mitkä farkkusaumat olisi mukava jättää näkyviin
- muita saumoja ei kannata ratkoa, vaan leikkaat housut /hameen /takin tasoksi
- kuluneet kohdat ja reiät eivät haittaa – sinulla on keinot paikata /tuunata kirjomalla
- käytä hyödyksi myös farkkujen taskut
- nauhat voi ommella lyhyistäkin kaitaleista
- malli on vapaa: se voi olla lyhyt, tai pitkä, se voi olla pieni tai iso
Itse en välitä minkäänlaisista esiliinoista henkilökohtaisesti. Perus esiliinat ovat mielestäni kamalia ja minulle epäkäytännöllisiä. Haluan, että päälle laittamani "essu" on enemmänkin vaatteen kaltainen, kuin "essu". Olen niin kova sotkemaan, että tarvitsen enemmän suojaa. Suojavaate on minulle siis parempi vaihtoehto. Kuulun niihin ihmisiin, jotka leipoessa herkästi pyyhkäisee jauhoiset kädet takamukseen ja jo on mustat housut jauhoissa. Minusta on myös mukavaa, että suojavaatteellani pystyisi menemään minne vain ja tekemään mitä vain. Minä vain koen "essun" noloksi ja siitä ei päästä mihinkään, joten päätin heti aluksi, että teen suojavaatteen minun makuuni sopivaksi. Keräsin farkkumateriaaleja.
Ensimmäisenä löysin pieneksi jääneet lappushortsit ja niistä saan hyvän kiinnityksen ja yläosan essuuni. Joukossa oli myös äidin vanhat farkut, joiden lahkeet olivat liian pieneksi kavennettu. Eivät menneet minunkaan nilkkani yli. Farkuissa oli poikkeava kuviointi tai jotain, koska eivät ne näyttäneet tavalliselta farkulta.
Otin siis lappushortsien lappu osuuden ja kiinnityksen ja farkuista tein helman. Helma olisi voinut olla laskostettu, mutta minun piti unohtaa se, koska koneeni ei halunnut ommella niin paksua kohtaa. Vanha konehan se on ja välillä temppuilee. Olisin voinut liittää muutakin farkkua työhön, mutta mielestäni mikään ei sopinut tämän erikoisemman farkun rinnalle. Hyvä siitä silti tuli. Jouduin lisäämään ylimääräisen napinlävet, koska muuten siitä olisi tullut minulle liian pieni. Sain napinlävet kätevästi lappushortsin shortsiosasta, josta poimin myös lenkin, johon voi vaikka laittaa kauhan lepäämään.
Lopputulos on mielestäni hyvä ja hauska, juuri minulle sopiva. Olen todella tyytyväinen, koska tällaista suojavaatetta tuskin on nähty. Ehkä hieman enemmänkin olisin voinut revitellä ja käyttää laajemmin materiaaleja, mutta joskus se voi olla liikaa.
Farkuista innostuneena löysin kahdet liian pieneksi jääneet housut, jotka päätin yhdistää. Vinkkinä, kannattaa suurentaa riittävästi. Suurensin, mutta liian vähän.
Lopputulos oli hyvä ja ruurennuksista muistinkin uuden paidan, joka oli kutistunut pesussa. Löysin kangaslaatikoista sävyyn sopivaa pitsiä. Tein pitsistä lisä kaitaleen sivuihin ja kynttilän avulla poltin pitsin reunan, jotta se ei lähde purkautumaan. Pienen tikkauksen jouduin paidan etuosaan tekemään, kun ei tahtonut istua muuten hyvin.
Lopputulos on mielestäni hyvä ja näistä kahdesta vaatteesta tuli myös hyvä yhdistelmä!
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä tein pikkurepun. Olin toiselta ryhmäläiseltä saanut lahkeenpalaset. Hän lyhensi huopamaisesta materiaalista tehdyt metsästyshousut tai vastaavat ja minä sain lahkeen jämät, joissa oli mielestäni ihanat nahkaremmit. Halusin hyödyntää ne ja muistin, että minulla on jäänyt maastokuvioiset lahkeen jämät pyörimään. Olin aikoinaan tehnyt pitkistä kangashousuista kaprit. Minulla oli myös jäänyt mustaa lakanakangasta yli jostain projektista, joten sehän oli täydellinen. Mustasta kankaasta sain vuorin ja repun olkaimet, maastokuvioisista lahkeista päälikangas ja remmeistä kiinnitykset. Lopputulokseen ei voi olla, kuin tyytyväinen, vaikka koneeni ei remmejä meinannut edes haluta kiinnittää.
#annavaatteellearvo #tekstiilituusiks #tekstiilituusiks2020
