Hyppy opettajan rooliin

Suoritan ohjaustoiminnan kurssia työssäoppimisena. Menin peruskouluun työssäoppimaan käsityöopettajan kaveriksi. Olen siellä noin 10 viikkoa.  Kurssi sisältää oppilaiden ohjaamista töiden parissa ja tärkeimpänä osuutena on teetättää oppilailla työ, jonka olen suunnitellut itse alusta loppuun.

Ensimmäinen viikko meni lähes kokonaan opiskelijoihin tutustumiseen ja opettajan rooliin asettumiseen. Oppilailla oli silloin suurimmalla osalla työnään Suomi 100 aiheinen viiri, jonka oppilaat itse saivat suunnitella ja koristella. Viikon aikana etsin myös paljon erilaisia ideoita oppilaille mahdollisiksi seuraaviksi töiksi. Ideoista työpaikkaohjaajani ihastui jää/lumivärjäykseen ja oli sitä mieltä,  että se voisi olla ainakin yksi oppilailla teetettävä työ. Työ saisi olla helppo ja nopea. Pipo, huivi, pääpanta tai nopeimmille toppi. Tein ensin kokeilun varmistaakseni, että se onnistuu oppilaiden kanssa. Hyvä että varmistin, koska värjäys epäonnistui. Väri lähti huuhdellessa lähes kokonaan pois. Se sai odottaa seuraavaan viikkoon.

Seuraavalla viikolla ensimmäisinä päivinä tein uuden värjäyskokeilun, joka onnistui.

Sitten olikin vuorossa oppilailla värjäyksen teettäminen. Luokkaan värjäämään mahtui vain seitsemän oppilasta, mutta melkoinen hälinä siitäkin tuli. Vain seitsemän oppilasta, mutta jos kaikki kysyvät samaan aikaan eri asioita, niin on se opettajalle hieman haastavaa vastata kaikkiin. Elossa ollaan ja ihan positiivinen vaikutus jäi. Oppilaat tuntuivat hieman jopa minulle naureskelevan tilanteessa. Värjäys onnistui hyvin kaikilla, jotka sillä kerralla saivat sen tehdä. Loput oppilaat saavat tehdä sen sitten jollain toisella kerralla.

Muuten viikko alkoi mennä rutiinilla ja perusohjauksella. Onnistumisia tuli paljon ja huomaa oppilaidenkin alkaneen luottamaan minuun. Oppilaiden innostus käsitöihinkin on tällä viikolla kasvanut minun silmissäni.

Seuraava viikko alkoi tavalliseen tapaan. Oppilaat alkoivat saada töitään valmiiksi. Oppilailla oli työnä säilyttimet, joissa he sitten pystyivät säilyttämään haluamiaan asioita. Tuli kännykkäpussia, lompakkoa, kangaskassia, narureppua, penaalia ja monia muita säilyttimiä, jotka oppilaat suunnittelivat aivan itse. Lumivärjäyksen viikon aikana teetin edellisen viikon ryhmän lopuille oppilaille. Se meni minun mielestäni omalta osaltani paremmin. Olin säntillisempi ja valmistautuneempi, koska tiesin miten toimia nyt paremmin tuollaisessa tilanteessa kokemuksen kautta. Oppilaatkin olivat innoissaan ja pääsevät pian valmistamaan niistä tuotteet.

Tein viikon aikana myös esimerkki pipon tekemistäni kaavoista. Kirjoitin sen pipon teko-ohjeita. Kirjoitin samaan vauhtiin lumivärjäyksestäkin ohjeet.

Tein myös yhden verhon ja kännykkä laukun, koska minua pyydettiin sellaiset väsäämään viikon aikana.

Puoliväli alkaa pian häämöttämään ja joka viikko sitä omasta mielestäni osaamiseni ja ohjaamisen paranee. Melkoista ylä-alamäkeä on ollut. Viikko on mennyt ohjauksessa kiireellisesti, koska oppilaiden piti saada työt sillä viikolla valmiiksi. Hienoja töitä on tullut. Olen oppilaille piirrellyt hupparin kaavoja eri kokoihin, jotta oppilaiden olisi nopeampi hupparit valmistaa. Ohjeet olen myös niistä kirjoitellut.

Muutama avaimenperä punontatekniikkaakin tuli opetettua.

Sain myös pyyntöä tehdä kauluksia. Niiden idea on luoda kuvitelma, että paidan alla on kauluspaita. Tein kaksi koeversiota niistä ja projekti jatkuu ensiviikolla.

Jakso ja lukujärjestykset vaihtuvat ensi viikolla, joten loppuviikosta oli enemmän siivoilua ja töiden palautuksia. Lumivärjäystä kokeillut ryhmäkin sai työt matkaansa. Oppilaiden innostuksesta ja ajan puutteesta lopputulokseksi tuli vähän muuta mitä suunnittelin. Topeista tuli huiveja, pipoista tuli lämmittäviä pääpantoja ja niin edelleen, koska oppilaat olivat värjäyksen tuloksesta sitä mieltä, että esimerkiksi toppikankaasta tulisi hieno huivi. Koska aikaa oli liian vähän, en lähtenyt kieltämään sitä. Oppilaat olivat tyytyväisiä ja niin olin minäkin.

Viikko alkoi uuden työn ohjauksella. Oppilaat aloittivat tällä viikolla huppareiden valmistamista. Vetoketju, huppu, resorit tai tasku eivät olleet pakollisia.  Oppilaat saivat valmistaa työt minun tekemillä kaavoillani ja ohjeillani. Saivat kyllä piirtää vähän lisääkin kaavoja koska kaikille ei riittänyt niitä.

Melkein kaikki saivat leikattua kankaasta tarvittavat palat. Osa pääsee leikkaamaan ensikerralla. Muutama pääsi myös jo ompelemaan. Oppilaat vaikuttavat olevan innoissaan työstä ja tekevät reippaasti töitä.

Viikolla tuli myös siivottua luokan kangasvarasto. Tein sen omatoimisesti ja ilon hetkiä sillä sain aikaiseksi.

Sain myös valmistettavaksi eräälle afrikkalaiselle soittimelle kuljetuskassin/-pussin. Kuvaa en siitä saanut, koska sillä oli todella kiire. Paras kuvaus on vajaa kaksi metriselle katuharjan varrelle narureppu, johon tulisi ulkopuolelle tasku. Se onnistui ihan kohtalaisesti. Aluksi se oli liian lyhyt ja sitten naru oli liian pitkä, mutta solmulla sekin ratkeaa.

Jälleen uusi viikko. Tästä on alkanut syntyä jo rutiini, mutta aina oppii uutta. Mokia välillä sattuu, mutta oppimassa sitä ollaankin. Viikon alku jatkui hupparin ohjaamisella, mutta viikon aikana oli paljon muuta esimerkiksi ystävänpäiväelokuva, penkkarit ja vanhojen tanssit. Oli hienoa kokea ne opettajan roolissa. En ollut ennen käsittänyt millaista se on. Mahtavaa ennen kaikkea, mutta entä oppilaiden töiden eteneminen? Aikaa on rajallisesti ja jokainen väliin jäänyt oppitunti on lopulta paljon. Opettajana tuli myös kakkua syötyä abien kakkukahvi tilaisuudessa. Hyvää oli.

Viikko lähti melkoisen normaaliin tapaan. Rutiinin omaisesti jo mennään. Oppilaat tuntuvat viihtyvän ja niin minäkin. Oppilaat ovat erittäin hyvällä mallilla huppareidensa kanssa. Jopa oletettua edellä, joka on erittäin hyvä juttu. Muutama huppari jopa tuli valmiiksi. Sain yhdet toppahousut lyhennettäväkseni, jonka tein mielelläni. Niistä tuli oikein hyvät.

Luokan siivoamista ja järjestelemistä oli melkeinpä joka päivä. Koneiden kunnostaminen on isossa osassa arkea, aina tulee jotain vikaa johonkin koneeseen.

Viikon mittaisen loman jälkeen viikko alkoi rutiinilla. Ohjausta, siivousta ja koneiden kunnostusta. Oppilaat alkavat saada hupparinsa valmiiksi. Hienoja niistä tulee. Kumma kyllä aikaisemmin piirrettyjä kaavoja katoilee, joten piirtelin niitä vähän lisää. Viikolla suoritin erään oppilaan kanssa lumivärjäyksen. Värjäys sujui mallikkaasti pitkän odottelun jälkeen, koska se venyi jatkuvasti. Lopputulos oli erittäin hieno.

Sain myös tehtäväkseni väsätä muutaman origamiveneen. En ollut aikaisemmin sellaista väsännyt,  mutta nyt olen ja voin sen myös opettaa muille tarvittaessa. Myöhemmin sitten suunnittelemme veneiden käyttöä ja teemme niitä ehkä vielä lisääkin.

Sain myös tehtäväkseni suunnitella yhden kerran töitä, eli helppoja töitä, jotka valmistuvat yhden kerran aikana. Tein myös niille ohjeet ja esimerkki työt.

Toiseksi viimeinen viikko pärähti käyntiin. Kiirettä pitää ja arviointia pukkaa. Jännittävä ja haikea olo alkaa itselle tulla, koska mieletöntä tämä on ollut. Viikolla suurin hommani oli kaiken rutiinin lisäksi koneiden kunnostus ja katsoa suurempaa huoltoa tarvitsevat koneet ja merkitä ongelmat. Arviointiin valmistautuminen ja arviointi oli myös isossa osassa viikkoa. Sain harjoitella myös oppilaiden töiden arviointia ja palautteen tekemistä. Kuulemma onnistuin arvioimaan hyvin ja arviointini oli melko samallainen, mitä ohjaava opettaja olisi antanut. Hyvin siis meni. Oppilaillakin hupparit alkavat valmistua ja hienoja on tullut. Reipasta tekemistä on ollut ja oppilaat ovat tykänneet.

Viimeinen viikko on henkilökohtaisesti ollut vaikea, koska olen ehkä hieman tunteellinen ja haikeudella lopetan tämän jakson. On ollut niin mahtava kokemus ja mahtava henkilökunta vierelläni. Viikko sujui kaiken kaikkiaan hyvin ja oppilaat ovat alkaneet saamaan työt viimeistellysti valmiiksi. Osa oppilaista halusi käyttää kuvansiirtotekniikkaa huppareihinsa. Eli kuva tulostetaan mustesuihkutulostimella erikoispaperille, jonka avulla kuva silitetään kankaalle. Hienoja kuvia on tullut ja sillä saa vaatteesta yksilöllisemmän.

Muuten viikko sujui rutiinilla, eikä siinä vaiheessa enää tullut oikeastaan mitään uusia töitä minulle. Valinnaisaineillassa pääsin käymään ja olemaan esimerkkinä muille. Hienoahan se oli. Viimeiset päivät  olivat vaikeita, koska kokemuksena tämä on ollut aivan mahtava, eikä sen haluaisi vielä loppuvan. On aika mennä kohti uusia haasteita ja ehkä vielä tiet kohtaavat uudelleen.