Aloitimme susipuvuista. 10 kappaletta, joista puolet olivat kokoa 160 ja toinen puolikas kokoa 170. Aloitimme tietenkin kaavoista, jotka sujuivat näppärästi. Jos minä en jotain osannut tehdä, mutta parini osasi, vaihdoimme hommia keskenämme. Meillä oli hyvin selkeää mitä teemme ja miltä kaavat tulisivat näyttämään. Koska asiakas oli itse myös selkeästi selittänyt ja piirtänyt visionsa, oli siitä helppo muuttaa ne kaavoiksi. Käytimme valmiskaavoja, joita kuosittelimme tarpeen mukaan. Teimme myös varmuuden vuoksi proton.
Vuorossa oli leikkuu. Ongelmia ei minulla ollut, koska leikkasin fleece kangasta. Työparini päätyi leikkaamaan karvakangasta. Sitä karvaa oli joka paikassa, mutta sille emme kumpikaan voineet mitään. Lisäksi tämä oli molemmille ensimmäinen kerta karvakankaan käsittelyssä. Saimme palat leikattua onnistuneesti, vaikka karvaa olikin joka paikassa.
Ompelussa ei ollut suuria ongelmia. Fleece jousti ommellessa odotettua enemmän. Korvien kiinnittämisessä oli hankaluuksia. Korvat olivat niin paksut jo itsessään, että niitä ei meinannut saada ommeltua. Piti vain rauhallisesti ommella, niin se onnistui. Työparini teki sen osan, eikä ollut onnistunut siinä. Minä jouduin sitten paikkailemaan hänen tekosiaan. Ei kaikkea aina voi osata ja oppimassahan me ollaan.
Minulla oli hieman olo, että tekisin urakkaa yksin. Meillä oli ilmeisemmin vähän eri käsitys yhdessä työskentelystä ja se suututti, turhautti minua sekä lisäsi minulle stressiä. Istuimme alas ja keskustelimme asiasta. Taisin pahentaa asioita, mutta seuraavalla viikolla asiat alkoivat sujua jo paremmin. Susipuvut saatiin valmiiksi ja asiakaskin oli tyytyväinen.
Minulla oli hieman olo, että tekisin urakkaa yksin. Meillä oli ilmeisemmin vähän eri käsitys yhdessä työskentelystä ja se suututti, turhautti minua sekä lisäsi minulle stressiä. Istuimme alas ja keskustelimme asiasta. Taisin pahentaa asioita, mutta seuraavalla viikolla asiat alkoivat sujua jo paremmin. Susipuvut saatiin valmiiksi ja asiakaskin oli tyytyväinen.
Seuraava työ olikin valkoiset karva bolerot. Sitä karvan määrää. Susipuvut eivät asiakkaalle riittäneet karvan suhteen. Boleroita tuli yhteensä 16, joista 10 oli kokoa 170 ja kuusi 150. Teimme kaavat valmiskaavojen pohjalta, jossa ei vaikeuksia ollut. Teimme siitäkin proton, jota sovitimme yhdelle ryhmäläisellemme, koska asiakas ei ollut varma boleroiden lopullisesta ulkonäöstä. Asiakas halusi hihojen tiukemman osan jätettävän kokonaan pois.
Leikkasin yksinäni kaikki palat. Opin myös miten karvaa kuuluu leikata oikein. Itse karvaa ei pitänyt leikata, vaan sen välistä pujottaa sakset. Hyödyllistä. Leikatessa huomasin, että kangas ei riitä. Laskin, että 8 hihan palaa jäisi uupumaan. Jollain taijalla sainkin 6 palaa lisää, joka meinasi kahden hihapalan uupumista. Keskustelin asiakkaan kanssa ja päätimme tehdä jämä paloista hihat palapeli ajatuksella. Siitä tuli ihan hyvä. Oli ompelun vuoro. Suuria vaikeuksia ei ollut. Toki kangas oli kovin jämäkkää, joten sitä oli vaikea rypyttää. Tässä minun työtaakani väheni, koska ilokseni parini oli ollut tehokas ja tehnyt enemmän työtä kuin mitä oletin. Työtaakka oli vihdoin tasainen. Saimme työt valmiiksi hyvällä tahdilla ja mielellä. Vaikka leikkuu vaiheessa tuli epätoivon hetkiä, eivätkä bolerot näyttäneet lopulta yhtään niin pahoilta.
Saimme yllätystehtävänä valmistaa viitat. 10 viittaa, joista kolme kokoa 160 ja yksi kokoa 180 sekä loput kokoa 170. Saimme esimerkki kuvan työstä.
Se oli nopea ja yksinkertainen työ. Teimme kaavat, joissa ei ongelmia ollut. Leikkuu oli ainoa hankala asia. Kangas oli niin valuvaa ja haastavaa taitella. Teimme leikkuun yhteistyönä ja lähdimme ompelemaan. Työ sujui mallikkaasti ja ongelmitta.
Viittojen jälkeen alkoi se vaikein vaihe, eli jumppapukujen valmistus. Niitä tuli yhteensä 22 kappaletta, joista 8 kokoa 160cm, 8 kokoa 170, 5 kokoa 175 ja yksi minun kokoiselleni. Materiaalina todella venyvä ja liukas lycra.
Aloitimme isoimmasta koosta, eli minun koostani. Työparini teki kaavat, koska hän tiesi miten joustava body tehdään ja miten se kaavoitetaan. Käytimme silti valmiita kaavoja apuna. Minä leikkasin ensimmäisen version ja ompelin sen myös, sillä välin kun parini teki kaavoja ja leikkasi lisää paloja. Sovitimme minulle ensimmäistä versiota ja se oli aika hyvä. Vähän piti poistoja tehdä.
Jatkoimme työskentelyä, koska kaksi viikkoa oli aikaa tehdä työt valmiiksi. Kaikesta siitä leikkaamisesta käteni oli kipeytynyt niin pahasti etten voinut oikein enää leikata. Voi olla että sakseni olivat valkoisesta karvakankaasta tylsistyneet, joka rasitti kättäni. Toki viimeviikkoina on tullut leikattua huimasti. Työparini oli sitten niinkin ihana ja tarjoutui leikkaamaan jumppisten loput palat. Minä sain sitten ommella suurimmaksi osaksi. Kävi vain sääliksi pariani, kun hän leikkasi melkein kaikki palat yksinään. Minä ompelin samaan tahtiin sitten bodeja kasaan. Työn teko sujui hyvin, vaikka meiltä loppuikin kangas ja hihojen tekeminen sai odottaa. Teimme sillä välin kaiken voitavamme, ettei työt alkaisivat seistä. Yhdessä ompelimme bodyt siihen pisteeseen, että hihojen vuoro koittaisi. Muutimme ehkä hieman työjärjestystä, mutta ei se haitannut. Saimme lisää materiaalia ja pääsimme jatkamaan hihojen valmistusta. Minulla oli käsi vieläkin kipeänä joten työparini urhoollisesti leikkasi hihat ja minä ompelin niitä sen mukaan bodeihin kiinni. Saimme bodyt valmiiksi ja olimme onnellisia siitä.
Vuorossa olikin seuraavaksi bodyjen koristelu. Valmistimme bodeihin ensin epoletit, jotka tulivat luonnollisesti olkapäille. Epoletteja käytetään vanhoissa sotilaspuvuissa. Hyvä esimerkki myös on sotilaspähkinänsärkijä. Meillä oli käytössä jotain paksua vähän muovimaista kangasta. Teimme proton siitä, joka ei onnistunut. Siitä tuli liian kulmikas. Teimme toisen version ja se onnistui hyvin.
1.
2.
Leikkasin palat ja ompelin laskokset käsin, koska ompelukoneeni kieltäytyi ompelemasta sitä. Työparini leikkasi valkoisesta lycrasta päällyset epoletteihin ja kiinnitti päällyset myös niihin. Minä tietenkin tein sen mitä ehdin päällystämisestä. Lopulta saimme hapsut ja epäonneksemme sitä oli liian vähän, eikä sitä saatu mistään lisää. Hapsu oli tilattu Dubaista, joten se olisi ollut pikamatka Dubaihin. Ei auttanut kuin epolettien pienentäminen. Kiireellä teimme parini kanssa muutokset. Otin vielä iltatöikseni hapsujen leikkuun ja piti muutamat jo kiinnittääkin, mutta huomasin hapsunauhan purkaantuvam helposti. Päätin siksakata reunat estääkseni purkaantumisen. Yleensä nauhojen päät poltetaan kevyesti, mutta en uskaltanut tehdä sitä hapsujen takia. Olisi vielä roihahtaneen kokonaan tuleen. Saimme kiinnitettyä hapsut epoletteihin ja kiinnitettyä ne bodeihin.
Vielä viimeiset kaksi päivää oli jäljellä. Ensimmäinen päivä niistä meni tanssistudiolla harjoituksia seuraillen ja viimeisiä osia liimaillessa. Se ei meille normaali käytäntö ollut, mutta aikaa ei ollut ja näin me saimme ohjeeksi. Ajatus minusta ja kuumaliimasta hirvitti. Viimeksi olin saanut sotkua aikaan. Tällä kertaa meni hyvin, mutta tovin jälkeen liimapyssy alkoi vuotamaan liimaa monista paikoista ja lopulta posahti polttaen sulakkeen. Se oli noloa. Siinä sitten yritettiin ratkaista tilannetta, mutta heti liimapyssyn kiinnityksen pistorasiaan, se posahti uudelleen. Liimapyssy alkoi savuamaan ja sulake paloi jälleen. Päätimme seuraavana päivänä tehdä asut valmiiksi koululla, koska emme olisi saaneet niitä valmiiksi sinä päivänä. Seuraavana päivänä työt valmistuivat onnistuneesti ja kaikki oli taas hyvin.
Näytöksen aika koitti ja hyvältä näytti. Olimme molemmat onnellisia, että se oli ohi. Kokemus oli mahtava ja rankka. Pitkää päivää piti tehdä, mutta toisaalta se kannatti. Kunnon kiitokset meinasivat vain jäädä julkisesti. Asia onneksi jälkikäteen korjattiin.
Leikkasin yksinäni kaikki palat. Opin myös miten karvaa kuuluu leikata oikein. Itse karvaa ei pitänyt leikata, vaan sen välistä pujottaa sakset. Hyödyllistä. Leikatessa huomasin, että kangas ei riitä. Laskin, että 8 hihan palaa jäisi uupumaan. Jollain taijalla sainkin 6 palaa lisää, joka meinasi kahden hihapalan uupumista. Keskustelin asiakkaan kanssa ja päätimme tehdä jämä paloista hihat palapeli ajatuksella. Siitä tuli ihan hyvä. Oli ompelun vuoro. Suuria vaikeuksia ei ollut. Toki kangas oli kovin jämäkkää, joten sitä oli vaikea rypyttää. Tässä minun työtaakani väheni, koska ilokseni parini oli ollut tehokas ja tehnyt enemmän työtä kuin mitä oletin. Työtaakka oli vihdoin tasainen. Saimme työt valmiiksi hyvällä tahdilla ja mielellä. Vaikka leikkuu vaiheessa tuli epätoivon hetkiä, eivätkä bolerot näyttäneet lopulta yhtään niin pahoilta.
Saimme yllätystehtävänä valmistaa viitat. 10 viittaa, joista kolme kokoa 160 ja yksi kokoa 180 sekä loput kokoa 170. Saimme esimerkki kuvan työstä.
Se oli nopea ja yksinkertainen työ. Teimme kaavat, joissa ei ongelmia ollut. Leikkuu oli ainoa hankala asia. Kangas oli niin valuvaa ja haastavaa taitella. Teimme leikkuun yhteistyönä ja lähdimme ompelemaan. Työ sujui mallikkaasti ja ongelmitta.
Viittojen jälkeen alkoi se vaikein vaihe, eli jumppapukujen valmistus. Niitä tuli yhteensä 22 kappaletta, joista 8 kokoa 160cm, 8 kokoa 170, 5 kokoa 175 ja yksi minun kokoiselleni. Materiaalina todella venyvä ja liukas lycra.
Aloitimme isoimmasta koosta, eli minun koostani. Työparini teki kaavat, koska hän tiesi miten joustava body tehdään ja miten se kaavoitetaan. Käytimme silti valmiita kaavoja apuna. Minä leikkasin ensimmäisen version ja ompelin sen myös, sillä välin kun parini teki kaavoja ja leikkasi lisää paloja. Sovitimme minulle ensimmäistä versiota ja se oli aika hyvä. Vähän piti poistoja tehdä.
Jatkoimme työskentelyä, koska kaksi viikkoa oli aikaa tehdä työt valmiiksi. Kaikesta siitä leikkaamisesta käteni oli kipeytynyt niin pahasti etten voinut oikein enää leikata. Voi olla että sakseni olivat valkoisesta karvakankaasta tylsistyneet, joka rasitti kättäni. Toki viimeviikkoina on tullut leikattua huimasti. Työparini oli sitten niinkin ihana ja tarjoutui leikkaamaan jumppisten loput palat. Minä sain sitten ommella suurimmaksi osaksi. Kävi vain sääliksi pariani, kun hän leikkasi melkein kaikki palat yksinään. Minä ompelin samaan tahtiin sitten bodeja kasaan. Työn teko sujui hyvin, vaikka meiltä loppuikin kangas ja hihojen tekeminen sai odottaa. Teimme sillä välin kaiken voitavamme, ettei työt alkaisivat seistä. Yhdessä ompelimme bodyt siihen pisteeseen, että hihojen vuoro koittaisi. Muutimme ehkä hieman työjärjestystä, mutta ei se haitannut. Saimme lisää materiaalia ja pääsimme jatkamaan hihojen valmistusta. Minulla oli käsi vieläkin kipeänä joten työparini urhoollisesti leikkasi hihat ja minä ompelin niitä sen mukaan bodeihin kiinni. Saimme bodyt valmiiksi ja olimme onnellisia siitä.
Vuorossa olikin seuraavaksi bodyjen koristelu. Valmistimme bodeihin ensin epoletit, jotka tulivat luonnollisesti olkapäille. Epoletteja käytetään vanhoissa sotilaspuvuissa. Hyvä esimerkki myös on sotilaspähkinänsärkijä. Meillä oli käytössä jotain paksua vähän muovimaista kangasta. Teimme proton siitä, joka ei onnistunut. Siitä tuli liian kulmikas. Teimme toisen version ja se onnistui hyvin.
Leikkasin palat ja ompelin laskokset käsin, koska ompelukoneeni kieltäytyi ompelemasta sitä. Työparini leikkasi valkoisesta lycrasta päällyset epoletteihin ja kiinnitti päällyset myös niihin. Minä tietenkin tein sen mitä ehdin päällystämisestä. Lopulta saimme hapsut ja epäonneksemme sitä oli liian vähän, eikä sitä saatu mistään lisää. Hapsu oli tilattu Dubaista, joten se olisi ollut pikamatka Dubaihin. Ei auttanut kuin epolettien pienentäminen. Kiireellä teimme parini kanssa muutokset. Otin vielä iltatöikseni hapsujen leikkuun ja piti muutamat jo kiinnittääkin, mutta huomasin hapsunauhan purkaantuvam helposti. Päätin siksakata reunat estääkseni purkaantumisen. Yleensä nauhojen päät poltetaan kevyesti, mutta en uskaltanut tehdä sitä hapsujen takia. Olisi vielä roihahtaneen kokonaan tuleen. Saimme kiinnitettyä hapsut epoletteihin ja kiinnitettyä ne bodeihin.
Vielä viimeiset kaksi päivää oli jäljellä. Ensimmäinen päivä niistä meni tanssistudiolla harjoituksia seuraillen ja viimeisiä osia liimaillessa. Se ei meille normaali käytäntö ollut, mutta aikaa ei ollut ja näin me saimme ohjeeksi. Ajatus minusta ja kuumaliimasta hirvitti. Viimeksi olin saanut sotkua aikaan. Tällä kertaa meni hyvin, mutta tovin jälkeen liimapyssy alkoi vuotamaan liimaa monista paikoista ja lopulta posahti polttaen sulakkeen. Se oli noloa. Siinä sitten yritettiin ratkaista tilannetta, mutta heti liimapyssyn kiinnityksen pistorasiaan, se posahti uudelleen. Liimapyssy alkoi savuamaan ja sulake paloi jälleen. Päätimme seuraavana päivänä tehdä asut valmiiksi koululla, koska emme olisi saaneet niitä valmiiksi sinä päivänä. Seuraavana päivänä työt valmistuivat onnistuneesti ja kaikki oli taas hyvin.
Näytöksen aika koitti ja hyvältä näytti. Olimme molemmat onnellisia, että se oli ohi. Kokemus oli mahtava ja rankka. Pitkää päivää piti tehdä, mutta toisaalta se kannatti. Kunnon kiitokset meinasivat vain jäädä julkisesti. Asia onneksi jälkikäteen korjattiin.
Materiaalit/Tarvikkeet Määrä á-hinta Yhteensä
Susipuvut, lanka 10kpl 2,00€ 20,60€
Viitat, lanka 9kpl 1,40€ 12,60€
Bolerot, lanka 16kpl 1,80€ 28,80€
Bodyt, lanka 22kpl 2,20€ 48,40€
109,80€
Materiaaleista ja tarvikkeista, joissa on alv, se vähennetään.
Verollinen summa jaetaan luvulla 1,24. Näin saadaan
arvonlisäveroton summa.
Veroton hinta yhteensä 88,55€
Lisätään työkustannukset (veroton) 1270,00€
Veroton hinta yhteensä 1358,55€
Lisätään kiinteät kustannukset 10%
Veroton hinta yhteensä 1494,41€
Lisätään arvonlisävero 24%
Verollinen hinta yhteensä 1853,07€
