Aloitetaan valmistujaismekostani. Olin löytänyt kyseisen kankaan ja oli melko selvää, mitä siitä tulisi. Mallin olin todennut hyväksi, mutta halusin jotain erilaisuutta siihen silti. Päätin haastaa itseäni ja tehdä avonaisen selän. Se onnistui mielestäni hyvin, mutta minulla oli hieman epävarma olo. Otin kankaan vanhoista sukkahousuista, jonka jälkeen mekko oli mielestäni täydellinen. Oikeastaan se oli melko simppeli kokonaisuudessaan, kun tiesi mitä teki. Olen taskuihmisiä, joten nekin tulivat tarpeen.
Shortsitkin tuli valmistettua. Pitkään mietin mitä kyseisestä kankaasta valmistaisin. Epäröin kuosin ja värin takia paljon. Loppujen lopuksi päädyin shortseihin. Kangas on itsessään viileää, joten sopii hyvin kuumille kesäpäiville. Vetoketju, käsinommeltavat nepparit ja viistotaskut. Olisin halunnut takataskutkin, mutta kangas loppui kesken. Tällaiset niistä nyt tuli.
Yhteen väliin sain läjän erilaisia vaatekappaleita ja jo aloitetun mekon. Sanottiin vain, että tee niistä jotain. Minähän tein. Aloitetun mekon riekaleista sain oikean mekon aikaiseksi. Kangas oli vain saumoista jo haurastunut, joten vahvistin ne tukikankaalla. Mekko oli varsinainen palapeli, mutta loppujenlopuksi siitä tuli jotain järkevää. Vaihdoin toisesta samasta kankaasta olevasta mekosta yläosan, koska jo laitettu oli melkoisen kulahtanut ja ei näyttänyt kuuluvan kankaan kanssa. Tein myös pienen kangasmerkin jäljelle jääneestä palasesta. Kyseisten asioiden antanut henkilö piti luomuksista, joten annoin ne hänelle.
Siinä oli vanhat farkut mukana, joista oli otettu lahkeet irti. Löysin hienon röyhelökankaan ja sommittelin sen farkkujen yläosan kanssa.
Hän ei pitänyt siitä ja minulle se farkkujen yläosa oli liian pieni, joten ei muuta kuin omat vanhat farkut uusiokäyttöön.
Eräs toinen ystäväni ihastui hameeseen niin, että halusi itselleen vastaavaa. Löysin punaisen kuviokankaan, mutta mielestäni se oli hieman liian raju, joten lisäsin vielä mustaa ohutta kangasta. Pitkään sain asetella mustaa kangasta, jotta se oli mielestäni kauniisti. Hieno siitä tuli. Pituus on polvimittaa.
Löysimme myös vaatekaappini perukoilta yläosan, joka oli minulle aivan liian pieni. Ystävälleni se mahtui, mutta kuppikokoa piti vähän suurentaa. Vanhat rintaliivit ja aiemmin mainitut mustien farkkujen lahkeet saivat taas uutta elämää.
Liitin vielä helmaan ohuen, laskeutuvan kankaan. Se oli suorastaan kauniin erikoinen. Ystäväni rakastui siihen välittömästi.
Myöhemmin piti vain pääntien seutua muokata, mutta sekin hoitui pitsipaidan raadolla ja silti alkuperäinen idea säilyi. Pitsi jäi yhä paidaksi, jolloin sekin on vaihdettavissa.
Uusiokäyttö ja tuunaus oli iso mielenkiinnon kohde, joten valmistin vanhoista farkuista mekon. Niistäkin sai paljon aikaan ja ihan tuotteeksi kelpaavaa. Pääntie olisi jäänyt melko avonaiseksi, joten päätin olla leikkaamatta vetoketjua lyhyemmäksi. Ratkaisin sen omalla tavallani ja pidän siitä oikein paljon. Hieman helmassa saisi olla lisää leveyttä minun makuuni.
Löysin kaapimperukoilta aikoinaan aloittaneeni yläosan raadon ja siitä ylijääneen kankaan palasen. Vuorikankaaksi päätyi vanha samettinen yömekko. Jos sitä on yömekkona pidetty, ei se ole huono tähänkään tarkoitukseen. Lopputuloksesta tuli minulle hieman liian tiukka ja lyhyt. Pituus hoitui aikoinaan hankkineesta pitsin kaitaleesta. Pidän siitä, vaikka se onkin hieman liian pieni minulle.
Sitten välillä vähän rennompaa vaatetusta. Löysin ilmaiseksi ohutta collegekangasta ja päätin tehdä siitä mukavan mekon. Pidän sitä usein saunan jälkeen, koska se tuntuu silloin iholla parhaimmalta. Kangas oli jo alkuunkin kulahtaneen näköinen, mutta ei se minua haitannut. Tietenkin siihen tuli taskut ja huppu sekä pienenä mielenkiintoa tuovat avonaiset olkapäät.
Jälleen tein uuden mekon. Ilmeisemmin naisella ei mekkoja voi olla liikaa. Jälleen kerran olin löytänyt aivan ihanan kankaan. Valkoinen tai vaalea ei yleensä ole minun juttuni. Olen niin kova sotkemaan, että en vaaleita vaatteita edes uskalla käyttää. Taas kierrätys pääsee esille. Löysin vaatekaapistani hylätyn pitkänmallisen trikoo topin, jonka ympärille suunnittelin tämän mekon. Toppi vain tahtoi nousta liian ylös, joten siitä syntyi body. Halusin siitä epäsymmetrisen, mutta myös hienostuneen. Olin lähdostä tuolloin Prahassa käymään ja mielestäni se oli täydellinen Prahan kaduille.
Eräällä ystävälläni oli syntymäpäivät ja juhlien teemaksi muodostui prinsessajuhlat. Löysin vaaleansinisen kankaan jäänteitä. Ihmeellä sain siitäkin jotain aikaiseksi. Istuvuus ei ehkä ole parasta laatua, mutta se sai luvan kelvata. Taakse laitoin vetoketjukiinnityksen ja vuorikankaaksi valikoitui jäykähkö tummansininen enstex. Paljetit kävin ostamassa askarteluhyllyltä ja liimasin ne yksi toisensa jälkeen pikaliimalla kiinni. Välillä olin minäkin liimattuna. Alaosasta minulla ei kuvaa ole, mutta se oli vanhasta lakanasta, johon tuli vyötärökuminauha. Tiaroineen päivineen mielestäni olin parhaiten pukeutunut ja juhlat olivat erittäin onnistuneet.
Tämän kesän hitiksi muodostunut huppari/mekko on mielestäni käytännöllisyydessään aivan mahtava. Jälleen olin löytänyt collegea muistuttavaa kuviokangasta. Se oli jo itsestään erikoista, mutta mielestäni se kaipasi silti jotain. Muistin, että minulla oli lopputyöstäni kouluajalta ylijäänyttä mustaa reikäkangasta. Päätin leikkauksien kautta lisätä sitä asuun. Paljoa en saanut, koska kangasta ei ollut paljoa. Huppu, erikoiset leikkaukset, vetoketju edessä ja vetoketjutaskut tekivät siitä niin käytännöllisen ja hienon.
Kun näin tämän kankaan, tiesin heti mitä aijon siitä tehdä. Kangasta oli niin paljon, että oisin voinut tehdä mitä vain. Siitä tuli samalla kaavalla tehty kuin edellä mainittu, vetoketjukiinnitystä, - taskuja ja huppua myöden. Eroksi tuli lähinnä, että se oli yhdestä kankaasta ja helma piteni taakse viittamaiseksi. Vaikka kyse oli samasta kaavasta, silti se oli hyvin erilainen.
Taas kerran löysin ilmaiseksi uuden kivan kankaan. Se oli reijällistä, joten se sopisi kesäpäiville hyvin. Ihastuin sen väriin välittömästi. Tarvikkeita minulla ei paljoa ollut. Käytin harmaata trikoon riekaletta ja sinistä trikoo nauhaa sekä käsin ommeltavia neppareita. Jälleen sama kaava, mutta vuorostaan lyhyt malli, ei taskuja, eikä huppuja. Se oli vähän, kuin neuletakki. Ongelmia oli vain molempien kankaiden vähyydessä, mutta sain silti tuotteen tehtyä. Olen todennut tuon kyseisen kaavapohjan hyväksi ja varmasti tulen käyttämään sitä jatkossakin. Melkein voisi jo kutsua näitä kolmea leikilläni mallistona.
