tiistai 28. heinäkuuta 2020

Kesän lämmöstä talven kylmyyteen.

Kesä on kääntynyt loppupuolelle ja siksi pitää nauttia vielä lämpimistä säistä. Sillä syksy on minulle kylmiin ilmoihin valmistautumista.

Olen tähän nyt kerännyt vaatteita, joita olen tehnyt viime vuosikatsauksen jälkeen. Yhdistin ne asukokonaisuuksiksi, jotta katsausta olisi helpompi seurata.

Tässä ensimmäisessä kokonaisuudessa on itse värjäämäni toppi ja kellotetut trikooshortsit. Toppi oli pitkään lojunut kaapissani, vaikka pidin topin mallista. Alkuperäinen väri oli haalistuneen keltainen, joka taisi olla minulle se syy, miksi sitä en ole oikein käyttänyt. Päätin värjätä kyseisen topin ja se kannatti. Tämän kesän helteillä siitä tuli ehdoton suosikkini, kun värikin oli mieleinen.
Shortsit halusin ilmaviksi ja miellyttäviksi päällä. Ei kiristä, ei purista. Ehkä laskeutuvampi materiaali olisi toiminut paremmin, mutta mukavat ne ovat silti. Olen tunnetusti taskuihmisiä ja siksi ne löytyvät myös näistä shortseista. Kuminauhakujaan kokeilin hieman erilaisempaa lähestymistapaa. Kun kuja ei ole ihan yläreunassa, se jättää kauniin, hieman röyhelöisen reunan.




Seuraavassa asukokonaisuudessa on tuunaamani paita ja tekemäni shortsit. Paitaan lisäsin hieman kuviollista kangasta. Paidassa ei tahtonut olkapäissä/hihassa oleva aukko istua kunnolla, joten päätin lisätä siihen kankaan ja samalla myös helmaan, luoden kuvan kahdesta päällekkäin olevasta paidasta. Pienillä muutoksilla on merkitystä ja niillä saa vaatteesta kiinnostavan sekä mieluisan. Shortsit ovat ruskeaa, vähän mokkamaista materiaalia, joka ei sitten joustanutkaan niin paljoa, mitä oletin. Ei se käyttöä haittaa, mutta olisi ehkä pitänyt tehdä ne hieman väljemmiksi.




Tässä asukokonaisuudessa kaikki on tuunattua. Paita on isäni vanha, joka oli kaapissa kellastuneen valkoinen, joten sekin sai uuden värin. Kuvan kiedoin langalla kiinni, jottei siihen pääsisi väriä. Kiinnitin sen vielä tikkuun, jotta se ei olisi vedessä. Värjäys onnistui hyvin, vaikka selässä väri ei levittynytkään tasaisesti. Se ei haitannut, sillä se toi mieleen kuvan Freddyn metallikynsien viilloista. Vanha nahkatakkinikin sai tuunauksen, koska takin yläselässä tekonahka oli alkanut halkeilla ja haurastua niin, että se oli pakko paikata. Paikkasin sen ihan mustalla liimapaikalla ja rajaa peittääkseni maalasin kangasmaaleilla selkään avaruuden ja sinne pienenä yksityiskohtana Tardiksen. Kokonaisuuden shortsit ovat polvista hajalle menneet housuni, joten päätin tehdä niistä shortsit, koska materiaali on niin mukavaa ja hengittävää, etten halunnut niistä vielä luopua.






Tämän mekon kankaaseen ihastuin välittömästi. Sen kuviointi ja värimaailma olivat mieleeni sekä materiaali on kevyttä neulosta, joka on mielestäni aina hyvä vaihtoehto. Tiesin heti, että haluan tehdä siitä epäsymmetrisen mekon. Se syntyi kuin itsestään mallinuken päällä, joten kaavojakaan en siihen käyttänyt. Itse pidän mekosta ja siitä, että sitä voi käyttää ympäri vuoden. Talvella voikin vain laittaa lämpösukkahousut ja neuletakin mekon lisäksi.




Tämän kokonaisuuden neule on samanlaista materiaalia, kuin edellisen mekon materiaali. Pidin tämänkin kuvioinnista ja sävyistä paljon sekä halusin tästäkin epäsymmetrisen. Halusin pystyä käyttämään sitä paitana tai neuletakkina. Tästä syystä laitoin sivusaumojen kohdalle käsin ommeltavilla neppareilla kiinnitykset. Kokonaisuuden paita on ihan tavallinen T-paita, johon kangastusseilla ja -maaleilla taiteilin mielestäni onnistuneen kuvan. Olin aikaisemmin kuvan jo tehnyt tauluksi ja halusin tehdä siitä vielä paidan. Näin tapahtui. Shortsit olivat kirpparilta aikoinaan löydetyt, jotka myöhemmin jäivät liian pieniksi. Vanhat leggingsit tulivat jatkopaloiksi shortseihin, niin vyötärölle, kuin sivuille. Näin ne eivät ole pitkiin aikoihin liian pienet, koska leggingsit olivat todella joustavaa materiaalia. Olisi ollut ikävää heittää noin erikoiset shortsit pois tai jättää kaappiin odottamaan. 






Tämän asukokonaisuuden paidassa halusin palautella kauluksen työvaiheita ja tekniikoita mieleeni. Valitsin vielä hieman haastavamman materiaalin. Kaavassani tai tukikankaan kiinnityksessä oli mennyt ehkä jotain pieleen, koska kaulus ei asettunut oikein, mutta päätin kuitenkin, etten lähde uudelleen sitä täysin tekemään. Tein kaulukseen ylimääräiset saumat, jotta se näyttäisi oikealta. Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni, koska työvaiheet ja ompelutekniikat olivat melko hyvin mieleen jääneet. Paitaan tein käsin ommeltavilla neppareilla kiinnitykset, koska en halunnut yksinkertaisesti nappeja. Mielestäni se on siistimpi ilman näkyviä nappeja. Voihan ne myöhemminkin siihen laittaa, jos mieli muuttuu.
Kokonaisuuden mekko tuli tehtyä silkasta tylsyydestä ja hieman se siinä näkyykin. Halusin pukuun laskoksia, koska ne tuovat pukuun mielenkiintoa. Laskokset ovat olleet minulle, jossain määrin hankalia. Vaikka teenkin ne kaavoista, selkäpuoli ei koskaan tahdo asettua oikein eikä se asettunut nytkään. Toisille tehtävissä selkälaskoksissa minulla ei ole ongelmaa, mutta omissani on. Osaan tehdä jopa mallinukelle paremman selkälaskoksen, kuin itselleni. Parempi kai niin. Tästä voidaan todeta, että aina ei voi onnistua ja harjoitus tekee mestarin. Vaikeuksien kautta voittoon. 





Tässä kokonaisuudessa olevan huppariyläosan kanssa palauttelin mieleeni saumarakennetta, jota en ollut käyttänyt vielä missään työssä. Vaatetusalan opinnoissa saumarakennetta oltiin kyllä käyty läpi ja olen harjoitellut sitä yksittäiseen kangaspalaan, mutta en ollut sitä sen koomin tehnyt. Sauman tarkoituksena on näyttää samalta molemmilta puolilta, joten se sopii hyvin käännettäviin tuotteisiin, joissa ei ole vuoria. Alkuun jälki ei ollut toivottavaa, mutta lopulta se alkoi sujua. Vielä on paljon parannettavaa siinäkin, mutta kovalla harjoittelulla ja tekemisellä saan jokaisen sauman näyttämään hyvältä. Jälleen käsinommeltavat nepparit tuntuivat oikealta kiinnitykseltä. Näin se oli helposti käännettävissä. Värin vaihto muuttaa yllättävän paljon kokonaisuutta ja luo mielenkiintoa.
Kokonaisuuden mekon kankaaseen rakastuin välittömästi. Halusin helman edestä lyhyen ja takaa pidemmän. Siitä tulisi mahtava laahus, joka herättää kyllä huomiota. Materiaali oli melko läpikuultavaa, joten se tarvitsi alle vuorin. Vanha toppi toimi yläosan vuorina hyvin. Yritin liittää toisen topin alaosaan, mutta se jäi liian lyhyeksi. Mietin siinä sitten, että jos alaosaan käyttää erillistä osaa. Kuumina kesäpäivinä pidän mieluummin mekkojen alla shortseja. Miksi se ei voisi olla erillinen? Viimeisenä pohdintana minulla oli vyötärö. Se tuntui hukkuvan tähän leijailevaan kangas määrään, joten halusin korostaa sitä jotenkin. Päätin ommella leveää kuminauhaa vyötärön kohdalle, jotta saisin naisellisen vyötäröni esille.








Sitten vähän syksyisempään kokonaisuuteen. Tämän kankaan sävymaailma sopii mielestäni syksyyn ja tämän mekon kanssa voi käyttää kylmempinä syysiltoina sukkiksia tai leggingsejä. Materiaali on trikoota, joten se joustaa ja on mukava päällä. Epätasainen helma, hupun pitsi ja hihojen koristus tuo mielestäni hyvin lisäkiinnostusta tähän mekkoon. Mielestäni koristusta ja erikoisuutta vaatteissa harvemmin on liikaa, kun se tehdään hyvällä maulla. Kaavojen asettelussa oli hieman ajattelemista, koska kaavapalat olivat sen verran erikoiset, etten meinannut ensin niitä saada edes mahtumaan. Palojahan ei kuvioinnin takia voinut kääntää ympärikään. Löysin kirpputorilta aivan ihanan pitsipaidan, jossa oli kyseinen hihakoristuskin. Paita oli tosin liian pieni sellaisenaan käytettäväksi, mutta tiesin siitä vielä jotain syntyvän. Huppu tarvitsi vuorikankaan, mutta varsinainen kangas ei riittänyt millään. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja ja tämä pitsi tuntui vain oikealta vaihtoehdolta. Tästä tulee varmasti syksyn suosikki vaatteeni.






Seuraavissa kokonaisuuksissa valmistaudutaan kylmiin säihin ja rauhallisiin koti-iltoihin. Kaikki me tiedämme, kuinka ihana on illalla käpertyä pehmeän ja lämpimän torkkupeiton tai filtin alle. Olin aiemmassa projektissa käyttänyt filttikangasta ja sitä oli jäänyt hieman yli. Sain ideakseni silloin tehdä väljän lyhyt mallisen pörröpaidan. Silloin oli kaikki napapaidat, lyhyt malliset hupparit ym. muodissa, joten ajattelin, että miksipä ei. Se on ihana päällä ja se oli yksiä talven ykkösiä. Toki alaselkää se ei kovin lämmittänyt ja siksi päätinkin tehdä pidemmän version. Löysin aivan ihanan kuviollisen pörrökankaan ja päätin tehdä siitä paidan ylipitkillä hihoilla. Kokonaisuuden housut ovat samaa materiaalia, kuin aiemmin tässä päivityksessä olleet ruskeat shortsit. Ruskea sopii hyvin syksyyn ja talveen lämpöisen sekä maanläheisen sävynsä vuoksi. Taskujen istuvuudessa on jotain outoa, kun taskut ovat tyhjillään, mutta heti kun siellä on jotain, outos häviää. Ei se käyttöä häiritse. 




Halusin varustautua kylmään ja tehdä itselleni kaavun, joka lämmittää päästä varpaisiin. Eräänä iltana sain tämän idean ja pakkohan se oli toteuttaa. Hyödynsin aiempia kaavoja ja suunnittelin paperille kaavojen asettelua. Kaavojen asettelu ei toki mennyt ihan samalla tavalla koska kangas oli standardia leveämpää, mutta sain silti hahmottelulla laskettua kangasmenekkiä. Joskus kuitenkin tulee halvemmaksi materiaali ostaa alennuksesta valmiina tuotteena, kuten tässä tapauksessa. Löysin alennuksesta päiväpeiton, jonka materiaali oli kuitenkin tähän sopivaa. Se on melko villamainen materiaali, olematta kuitenkaan villaa, koska olen villalle allerginen. Materiaali on polyesteriä ja akryyliä. Pakkauksessa tuli mielestäni hyvän näköinen nahkaremmit, josta tuli kokonaisuuteen vyö tuomaan mielenkiintoa. Olen todella tyytyväinen ja puku on todenteolla lämmin ja suojaa hyvin jalkojani kylmältä. Lopputulos on mielestäni jopa hieman eeppinen, jos näin saa sanoa!