Hyppy opettajan rooliin

Suoritan ohjaustoiminnan kurssia työssäoppimisena. Menin peruskouluun työssäoppimaan käsityöopettajan kaveriksi. Olen siellä noin 10 viikkoa.  Kurssi sisältää oppilaiden ohjaamista töiden parissa ja tärkeimpänä osuutena on teetättää oppilailla työ, jonka olen suunnitellut itse alusta loppuun.

Ensimmäinen viikko meni lähes kokonaan opiskelijoihin tutustumiseen ja opettajan rooliin asettumiseen. Oppilailla oli silloin suurimmalla osalla työnään Suomi 100 aiheinen viiri, jonka oppilaat itse saivat suunnitella ja koristella. Viikon aikana etsin myös paljon erilaisia ideoita oppilaille mahdollisiksi seuraaviksi töiksi. Ideoista työpaikkaohjaajani ihastui jää/lumivärjäykseen ja oli sitä mieltä,  että se voisi olla ainakin yksi oppilailla teetettävä työ. Työ saisi olla helppo ja nopea. Pipo, huivi, pääpanta tai nopeimmille toppi. Tein ensin kokeilun varmistaakseni, että se onnistuu oppilaiden kanssa. Hyvä että varmistin, koska värjäys epäonnistui. Väri lähti huuhdellessa lähes kokonaan pois. Se sai odottaa seuraavaan viikkoon.

Seuraavalla viikolla ensimmäisinä päivinä tein uuden värjäyskokeilun, joka onnistui.

Sitten olikin vuorossa oppilailla värjäyksen teettäminen. Luokkaan värjäämään mahtui vain seitsemän oppilasta, mutta melkoinen hälinä siitäkin tuli. Vain seitsemän oppilasta, mutta jos kaikki kysyvät samaan aikaan eri asioita, niin on se opettajalle hieman haastavaa vastata kaikkiin. Elossa ollaan ja ihan positiivinen vaikutus jäi. Oppilaat tuntuivat hieman jopa minulle naureskelevan tilanteessa. Värjäys onnistui hyvin kaikilla, jotka sillä kerralla saivat sen tehdä. Loput oppilaat saavat tehdä sen sitten jollain toisella kerralla.

Muuten viikko alkoi mennä rutiinilla ja perusohjauksella. Onnistumisia tuli paljon ja huomaa oppilaidenkin alkaneen luottamaan minuun. Oppilaiden innostus käsitöihinkin on tällä viikolla kasvanut minun silmissäni.

Seuraava viikko alkoi tavalliseen tapaan. Oppilaat alkoivat saada töitään valmiiksi. Oppilailla oli työnä säilyttimet, joissa he sitten pystyivät säilyttämään haluamiaan asioita. Tuli kännykkäpussia, lompakkoa, kangaskassia, narureppua, penaalia ja monia muita säilyttimiä, jotka oppilaat suunnittelivat aivan itse. Lumivärjäyksen viikon aikana teetin edellisen viikon ryhmän lopuille oppilaille. Se meni minun mielestäni omalta osaltani paremmin. Olin säntillisempi ja valmistautuneempi, koska tiesin miten toimia nyt paremmin tuollaisessa tilanteessa kokemuksen kautta. Oppilaatkin olivat innoissaan ja pääsevät pian valmistamaan niistä tuotteet.

Tein viikon aikana myös esimerkki pipon tekemistäni kaavoista. Kirjoitin sen pipon teko-ohjeita. Kirjoitin samaan vauhtiin lumivärjäyksestäkin ohjeet.

Tein myös yhden verhon ja kännykkä laukun, koska minua pyydettiin sellaiset väsäämään viikon aikana.

Puoliväli alkaa pian häämöttämään ja joka viikko sitä omasta mielestäni osaamiseni ja ohjaamisen paranee. Melkoista ylä-alamäkeä on ollut. Viikko on mennyt ohjauksessa kiireellisesti, koska oppilaiden piti saada työt sillä viikolla valmiiksi. Hienoja töitä on tullut. Olen oppilaille piirrellyt hupparin kaavoja eri kokoihin, jotta oppilaiden olisi nopeampi hupparit valmistaa. Ohjeet olen myös niistä kirjoitellut.

Muutama avaimenperä punontatekniikkaakin tuli opetettua.

Sain myös pyyntöä tehdä kauluksia. Niiden idea on luoda kuvitelma, että paidan alla on kauluspaita. Tein kaksi koeversiota niistä ja projekti jatkuu ensiviikolla.

Jakso ja lukujärjestykset vaihtuvat ensi viikolla, joten loppuviikosta oli enemmän siivoilua ja töiden palautuksia. Lumivärjäystä kokeillut ryhmäkin sai työt matkaansa. Oppilaiden innostuksesta ja ajan puutteesta lopputulokseksi tuli vähän muuta mitä suunnittelin. Topeista tuli huiveja, pipoista tuli lämmittäviä pääpantoja ja niin edelleen, koska oppilaat olivat värjäyksen tuloksesta sitä mieltä, että esimerkiksi toppikankaasta tulisi hieno huivi. Koska aikaa oli liian vähän, en lähtenyt kieltämään sitä. Oppilaat olivat tyytyväisiä ja niin olin minäkin.