Löysin tarvittavat elementit ja vähän muutakin.
Aloitin tuunauksen vanhasta farkkutakista, josta tein liivin. Mietin pitkään pitäisikö se värjätä, mutta jätin sen tekemättä. Pidin liivin väristä enemmän ja koska värjäys saattoi olla riski. Leikkasin hihat ja helman sekä tein reunoista rikotun näköiset. Pitkäveteistä hommaahan se oli, mutta lopputulos oli mielestäni ihan hyvä.
Leikkaamisen jälkeen lähdin tekemään selkäkuvaa liiviin. Pitkään mietin miten ja minkä kuvan sinne tekisin. En halunnut mitään kotkaa tai liekehtivää kitaraa. Lähdin selailemaan netistä 80-luvun kauhuelokuvia. Hahmon piti olla neutraali, koska en halunnut lähteä kopioimaan. Löysin ihmissusi elokuvia ja niinpä otin suden kuvakseni, mutta tekotyylin piti sopeutua aikakauteen. Piirsin kuvan sudesta ja mielestäni se oli hieno. Värien päättämisessä ja asettelussa oli miettimistä.
Löysin sellaista geeliainetta, jolla sai vaatteisiin tavallaan paljetteja. Halusin hyödyntää sitä. Minulla oli myös kangastusseja, joilla aioin piirtää kuvaa.
Halusin myös aplikoida nahkaa kuvaan ja niinpä aloitin ylijäämänahasta leikkaamaan paloja kuvaa varten. Aplikoin ne kiinni liivin selkäpuolelle. Se oli helppoa, koska aplikointi oli minulle tuttua puuhaa. Sain sen yllättävän nopeasti tehtyä, sillä aikaisemmin siihen on minulla vierähtänyt jonkin aikaa.
Sitten piirsin kangastusseilla kuvan muut osat, jonka jälkeen lisäsin geelin. En miettinyt tarkemmin miten sitä lisäilen. Annoin van mennä.
Kuvan teko oli mukavaa ja rentouttavaa kaiken kiireen keskellä. Mielestäni kuvasta tuli ihan hieno, vaikka vähän lapsellinen oli lopputuloksen näköisyys.
Seuraavaksi tuunasin paidan. Minulla oli harmaa paita, jossa oli hieno paljetti kuva. Halusin hyödyntää sen, joten leikkasin sen irti.
Liitin sen mustaan toppiin, josta otin toisen olkaimen irti. Pienien vaikeuksien kautta sain sen tehtyä , sillä kuva ei tahtonut asettua hyvin. Ompelin sen tiheällä siksakompeleella. Ompelukoneeni ei oikein paljettien päältä tahtonut ommella, koska se katkaisi langan. Muutamien korjailujen jälkeen se ompeli ihan hyvin.Ihan täydellinen siitä ei tullut, joten jäin pohtimaan asiaa.
Löysin ohuen pitkähihaisen paidan ja leikkasin siitä hihat ja helman röyhelön pois. Sitten mietin taas uudelleen ja se oli liian tylsä. En voinut sitä käyttää, koska en vain halunnut mennä helpoimman kautta.
Minulla oli musta paita ja aloin sillä geeliaineella vain tekemään paitaan jotain kuvaa. En suunnitellut sitä, tein vain. Se taisi olla se virhe. Siitä ei tullut kovinkaan hieno ja se oli hieman tylsäkin jopa. Ei siis sekään ehkä ollut se paras vaihtoehto, mutta ideat loppuivat.
Päätökseksi jäi, mikä kolmesta oli parhain. Valitsin ensimmäisen paitani, koska kaksi muuta olivat niin tylsän oloisia.
Tarkoitukseni oli tuunata rikotut farkut. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitelmieni mukaan. Ne olivat mallilleni liian pienet. Yritin löytää sopivia uusia, mutta turhaan. Eikä minulla ollut aikaa edes sellaisia lähteä tekemään. Tein hätäratkaisuksi mallilleni pinkistä tähtikuvioisesta trikoosta säärystimet ja mallini puki mustat shortsit päälleen. Kaikista paras ratkaisuhan se ei ollut, mutta yksinkertaisesti pääni löi tyhjää ja ryhmäläisistä en saanut apua. Harmittaa, että olin menossa niinsanotusti sieltä mistä aita oli matalin.
Viimemetreillä tajusin, että minulla jäi farkkutakin hihat käyttämättä. Päätin tehdä niistä säärystimet ja alkuperäinen suunnitelmakin melkein onnistui. Sain rikotun farkun pinkillä pohjalla. Rikoin yläreunan säärystimistä ja ompelin tikkaukset. Kiinnitin pinkistä kankaasta palaset sisäpuolelta ja rikoin farkun kyseiseltä alueelta. Kauan siinäkin kesti. Tein vielä klipsupidikkeet vanhoista henkselien klipsuista, joilla ne sai kiinnitettyä shortseihin.
