Kesän lämmöstä talven kylmyyteen.

Kesä on kääntynyt loppupuolelle ja siksi pitää nauttia vielä lämpimistä säistä. Sillä syksy on minulle kylmiin ilmoihin valmistautumista.

Olen tähän nyt kerännyt vaatteita, joita olen tehnyt viime vuosikatsauksen jälkeen. Yhdistin ne asukokonaisuuksiksi, jotta katsausta olisi helpompi seurata.

Tässä ensimmäisessä kokonaisuudessa on itse värjäämäni toppi ja kellotetut trikooshortsit. Toppi oli pitkään lojunut kaapissani, vaikka pidin topin mallista. Alkuperäinen väri oli haalistuneen keltainen, joka taisi olla minulle se syy, miksi sitä en ole oikein käyttänyt. Päätin värjätä kyseisen topin ja se kannatti. Tämän kesän helteillä siitä tuli ehdoton suosikkini, kun värikin oli mieleinen.
Shortsit halusin ilmaviksi ja miellyttäviksi päällä. Ei kiristä, ei purista. Ehkä laskeutuvampi materiaali olisi toiminut paremmin, mutta mukavat ne ovat silti. Olen tunnetusti taskuihmisiä ja siksi ne löytyvät myös näistä shortseista. Kuminauhakujaan kokeilin hieman erilaisempaa lähestymistapaa. Kun kuja ei ole ihan yläreunassa, se jättää kauniin, hieman röyhelöisen reunan.

Seuraavassa asukokonaisuudessa on tuunaamani paita ja tekemäni shortsit. Paitaan lisäsin hieman kuviollista kangasta. Paidassa ei tahtonut olkapäissä/hihassa oleva aukko istua kunnolla, joten päätin lisätä siihen kankaan ja samalla myös helmaan, luoden kuvan kahdesta päällekkäin olevasta paidasta. Pienillä muutoksilla on merkitystä ja niillä saa vaatteesta kiinnostavan sekä mieluisan. Shortsit ovat ruskeaa, vähän mokkamaista materiaalia, joka ei sitten joustanutkaan niin paljoa, mitä oletin. Ei se käyttöä haittaa, mutta olisi ehkä pitänyt tehdä ne hieman väljemmiksi.

Tässä asukokonaisuudessa kaikki on tuunattua. Paita on isäni vanha, joka oli kaapissa kellastuneen valkoinen, joten sekin sai uuden värin. Kuvan kiedoin langalla kiinni, jottei siihen pääsisi väriä. Kiinnitin sen vielä tikkuun, jotta se ei olisi vedessä. Värjäys onnistui hyvin, vaikka selässä väri ei levittynytkään tasaisesti. Se ei haitannut, sillä se toi mieleen kuvan Freddyn metallikynsien viilloista. Vanha nahkatakkinikin sai tuunauksen, koska takin yläselässä tekonahka oli alkanut halkeilla ja haurastua niin, että se oli pakko paikata. Paikkasin sen ihan mustalla liimapaikalla ja rajaa peittääkseni maalasin kangasmaaleilla selkään avaruuden ja sinne pienenä yksityiskohtana Tardiksen. Kokonaisuuden shortsit ovat polvista hajalle menneet housuni, joten päätin tehdä niistä shortsit, koska materiaali on niin mukavaa ja hengittävää, etten halunnut niistä vielä luopua.

Tämän mekon kankaaseen ihastuin välittömästi. Sen kuviointi ja värimaailma olivat mieleeni sekä materiaali on kevyttä neulosta, joka on mielestäni aina hyvä vaihtoehto. Tiesin heti, että haluan tehdä siitä epäsymmetrisen mekon. Se syntyi kuin itsestään mallinuken päällä, joten kaavojakaan en siihen käyttänyt. Itse pidän mekosta ja siitä, että sitä voi käyttää ympäri vuoden. Talvella voikin vain laittaa lämpösukkahousut ja neuletakin mekon lisäksi.

Tämän kokonaisuuden neule on samanlaista materiaalia, kuin edellisen mekon materiaali. Pidin tämänkin kuvioinnista ja sävyistä paljon sekä halusin tästäkin epäsymmetrisen. Halusin pystyä käyttämään sitä paitana tai neuletakkina. Tästä syystä laitoin sivusaumojen kohdalle käsin ommeltavilla neppareilla kiinnitykset. Kokonaisuuden paita on ihan tavallinen T-paita, johon kangastusseilla ja -maaleilla taiteilin mielestäni onnistuneen kuvan. Olin aikaisemmin kuvan jo tehnyt tauluksi ja halusin tehdä siitä vielä paidan. Näin tapahtui. Shortsit olivat kirpparilta aikoinaan löydetyt, jotka myöhemmin jäivät liian pieniksi. Vanhat leggingsit tulivat jatkopaloiksi shortseihin, niin vyötärölle, kuin sivuille. Näin ne eivät ole pitkiin aikoihin liian pienet, koska leggingsit olivat todella joustavaa materiaalia. Olisi ollut ikävää heittää noin erikoiset shortsit pois tai jättää kaappiin odottamaan. 

Tämän asukokonaisuuden paidassa halusin palautella kauluksen työvaiheita ja tekniikoita mieleeni. Valitsin vielä hieman haastavamman materiaalin. Kaavassani tai tukikankaan kiinnityksessä oli mennyt ehkä jotain pieleen, koska kaulus ei asettunut oikein, mutta päätin kuitenkin, etten lähde uudelleen sitä täysin tekemään. Tein kaulukseen ylimääräiset saumat, jotta se näyttäisi oikealta. Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni, koska työvaiheet ja ompelutekniikat olivat melko hyvin mieleen jääneet. Paitaan tein käsin ommeltavilla neppareilla kiinnitykset, koska en halunnut yksinkertaisesti nappeja. Mielestäni se on siistimpi ilman näkyviä nappeja. Voihan ne myöhemminkin siihen laittaa, jos mieli muuttuu.

Kokonaisuuden mekko tuli tehtyä silkasta tylsyydestä ja hieman se siinä näkyykin. Halusin pukuun laskoksia, koska ne tuovat pukuun mielenkiintoa. Laskokset ovat olleet minulle, jossain määrin hankalia. Vaikka teenkin ne kaavoista, selkäpuoli ei koskaan tahdo asettua oikein eikä se asettunut nytkään. Toisille tehtävissä selkälaskoksissa minulla ei ole ongelmaa, mutta omissani on. Osaan tehdä jopa mallinukelle paremman selkälaskoksen, kuin itselleni. Parempi kai niin. Tästä voidaan todeta, että aina ei voi onnistua ja harjoitus tekee mestarin. Vaikeuksien kautta voittoon. 

Tässä kokonaisuudessa olevan huppariyläosan kanssa palauttelin mieleeni saumarakennetta, jota en ollut käyttänyt vielä missään työssä. Vaatetusalan opinnoissa saumarakennetta oltiin kyllä käyty läpi ja olen harjoitellut sitä yksittäiseen kangaspalaan, mutta en ollut sitä sen koomin tehnyt. Sauman tarkoituksena on näyttää samalta molemmilta puolilta, joten se sopii hyvin käännettäviin tuotteisiin, joissa ei ole vuoria. Alkuun jälki ei ollut toivottavaa, mutta lopulta se alkoi sujua. Vielä on paljon parannettavaa siinäkin, mutta kovalla harjoittelulla ja tekemisellä saan jokaisen sauman näyttämään hyvältä. Jälleen käsinommeltavat nepparit tuntuivat oikealta kiinnitykseltä. Näin se oli helposti käännettävissä. Värin vaihto muuttaa yllättävän paljon kokonaisuutta ja luo mielenkiintoa.
Kokonaisuuden mekon kankaaseen rakastuin välittömästi. Halusin helman edestä lyhyen ja takaa pidemmän. Siitä tulisi mahtava laahus, joka herättää kyllä huomiota. Materiaali oli melko läpikuultavaa, joten se tarvitsi alle vuorin. Vanha toppi toimi yläosan vuorina hyvin. Yritin liittää toisen topin alaosaan, mutta se jäi liian lyhyeksi. Mietin siinä sitten, että jos alaosaan käyttää erillistä osaa. Kuumina kesäpäivinä pidän mieluummin mekkojen alla shortseja. Miksi se ei voisi olla erillinen? Viimeisenä pohdintana minulla oli vyötärö. Se tuntui hukkuvan tähän leijailevaan kangas määrään, joten halusin korostaa sitä jotenkin. Päätin ommella leveää kuminauhaa vyötärön kohdalle, jotta saisin naisellisen vyötäröni esille.

Sitten vähän syksyisempään kokonaisuuteen. Tämän kankaan sävymaailma sopii mielestäni syksyyn ja tämän mekon kanssa voi käyttää kylmempinä syysiltoina sukkiksia tai leggingsejä. Materiaali on trikoota, joten se joustaa ja on mukava päällä. Epätasainen helma, hupun pitsi ja hihojen koristus tuo mielestäni hyvin lisäkiinnostusta tähän mekkoon. Mielestäni koristusta ja erikoisuutta vaatteissa harvemmin on liikaa, kun se tehdään hyvällä maulla. Kaavojen asettelussa oli hieman ajattelemista, koska kaavapalat olivat sen verran erikoiset, etten meinannut ensin niitä saada edes mahtumaan. Palojahan ei kuvioinnin takia voinut kääntää ympärikään. Löysin kirpputorilta aivan ihanan pitsipaidan, jossa oli kyseinen hihakoristuskin. Paita oli tosin liian pieni sellaisenaan käytettäväksi, mutta tiesin siitä vielä jotain syntyvän. Huppu tarvitsi vuorikankaan, mutta varsinainen kangas ei riittänyt millään. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja ja tämä pitsi tuntui vain oikealta vaihtoehdolta. Tästä tulee varmasti syksyn suosikki vaatteeni.

Seuraavissa kokonaisuuksissa valmistaudutaan kylmiin säihin ja rauhallisiin koti-iltoihin. Kaikki me tiedämme, kuinka ihana on illalla käpertyä pehmeän ja lämpimän torkkupeiton tai filtin alle. Olin aiemmassa projektissa käyttänyt filttikangasta ja sitä oli jäänyt hieman yli. Sain ideakseni silloin tehdä väljän lyhyt mallisen pörröpaidan. Silloin oli kaikki napapaidat, lyhyt malliset hupparit ym. muodissa, joten ajattelin, että miksipä ei. Se on ihana päällä ja se oli yksiä talven ykkösiä. Toki alaselkää se ei kovin lämmittänyt ja siksi päätinkin tehdä pidemmän version. Löysin aivan ihanan kuviollisen pörrökankaan ja päätin tehdä siitä paidan ylipitkillä hihoilla. Kokonaisuuden housut ovat samaa materiaalia, kuin aiemmin tässä päivityksessä olleet ruskeat shortsit. Ruskea sopii hyvin syksyyn ja talveen lämpöisen sekä maanläheisen sävynsä vuoksi. Taskujen istuvuudessa on jotain outoa, kun taskut ovat tyhjillään, mutta heti kun siellä on jotain, outos häviää. Ei se käyttöä häiritse. 

Halusin varustautua kylmään ja tehdä itselleni kaavun, joka lämmittää päästä varpaisiin. Eräänä iltana sain tämän idean ja pakkohan se oli toteuttaa. Hyödynsin aiempia kaavoja ja suunnittelin paperille kaavojen asettelua. Kaavojen asettelu ei toki mennyt ihan samalla tavalla koska kangas oli standardia leveämpää, mutta sain silti hahmottelulla laskettua kangasmenekkiä. Joskus kuitenkin tulee halvemmaksi materiaali ostaa alennuksesta valmiina tuotteena, kuten tässä tapauksessa. Löysin alennuksesta päiväpeiton, jonka materiaali oli kuitenkin tähän sopivaa. Se on melko villamainen materiaali, olematta kuitenkaan villaa, koska olen villalle allerginen. Materiaali on polyesteriä ja akryyliä. Pakkauksessa tuli mielestäni hyvän näköinen nahkaremmit, josta tuli kokonaisuuteen vyö tuomaan mielenkiintoa. Olen todella tyytyväinen ja puku on todenteolla lämmin ja suojaa hyvin jalkojani kylmältä. Lopputulos on mielestäni jopa hieman eeppinen, jos näin saa sanoa!

Tekstiilit uusiksi

Pitkästä aikaa on jotain mistä kertoa! Olin Vanajaveden opiston tarjoamalla iltakurssilla: Tekstiilit uusiksi - kierrätä, korjaa ja luo uutta! Kurssin tarkoituksena oli antaa tekstiilille jatkoaikaa. Kierrättää, korjata ja luoda uutta vanhoista kankaista, vaatteista, kodin tekstiileistä, langoista. Käyttää olemassa olevaa tekstiilimateriaalia, inspiroitua kaapinkätköistä tai kirpputorilöydöistä. Ideoida yhdessä vaatteiden korjausmahdollisuuksia ja materiaalin uusiokäyttöä. Ommella, kirjoa, paikata, virkata ja neuloa tarvittaessa. Kerran viikossa kolme tuntia kerralla ja muutaman kuukauden ajan.

Ensimmäinen työ minulla oli vanhan topin paikkaus ja tuunaus. Ensimmäisenä minun piti paikata kaksi pientä reikää. Toinen reikä oli tullut ajan saatossa vyönsoljesta ja toinen reikä rintaneulasta. Se oli minulle tuttua hommaa ja kävi nopeasti. Minulla oli jo aiemmin käytettyä koriste massaa, jolla sai helmimäisiä kohoumia/paljetteja aikaiseksi. Hahmottelin hieman kuviota toppiin, mutta pian totesin sen luonnistuvan paremmin vapaalla kädellä. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuvio on käytännössä huomaamaton, mutta tarkemmalla katsomisella näkyvä, joka oli kuviossa se idea.

Seuraava työ minulla olikin sitten kirpparilla löydetty lyhythihainen kauluspaita. Pidin paidan kuviosta ja väreistä, mutta muuten se ei ollut minulle sopiva. Pyörittelin päässäni erilaisia ideoita ja yritin ajatella laatikon ulkopuolelta. Halusin tehdä siitä jotain muuta kuin paidan. Pyörittelyn jälkeen sain ideakseni luoda siitä hameen. Ei mitään tavallista hametta, vaan taskullinen epäsymmetrinen hame. Lähinnä kaulukset, olkatoppaukset ja hihan käänteet saivat lähteä. Muuten ei hukkamateriaalia tullut. Käytin toisen projektini joustavan vuorikankaan hameeseen. Hieman oli hankaluuksia saada vuori asettumaan, mutta lopputulos oli hyvä ja luova.

Sitten olikin vuorossa lyhythihaisen neulemekon muokkaus. Olin siis jo ottanut mekosta vuorin toiseen käyttöön. Halusin mekosta valmistaa neuletakin tai vastaavan. Mekossa oli kauluksessa yhden napin kiinnitys ja mielestäni se sai jäädä. Hihat nappasin mieheni vanhoista pitkistä kalsareista, jotka olivat haaroista ratkenneet. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka yksinkertainen ja helppo työ olikin. Pienellä voi saada paljon aikaan.

Seuraavaksi työksi valikoitui liian pieni lyhyt hihainen kauluspaita. Väritykseltään ja kuvioinniltaan se oli jälleen ihana, mutta hieman liian pieni. Löysin kangaslaatikoitteni syövereistä ikivanhan kankaan, joka sopi väreiltään paidan sävyihin. Halusin tehdä siitä kellotetun mekon ja halusin mekon helman olevan hieman sulautuneena yläosaan. En halunnut piirtää kaavoja, koska helman palaset olivat minulle hyvin selkeät. Piti vain mitata paidan helman palasten leveydet ja mennä niiden mukaan. Väliin tuli vielä kolmion mallisia paloja. Eli leveys ja pituus mittoja, jotka pystyin itse määrittämään. Minulle yksinkertaisia asioita. Poistin paidasta hihat ja tein niskalenkin tapaisen kiinnityyksen. Kaulus jäi siis paikoilleen, mutta näin sain avonaisen selän, eikä yläosa enää ahdistanut. Uudet rintamuotolaskokset piti tehdä, jotta yläosa istui paremmin. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, ehkä olisi voinut ylä- ja alaosan sulautus olla rajumpi ja näkyvämpi. Hyvä se silti on.

Tästä innostuneena muistin, että minulla on niskalenkkitoppi, jota en ole käyttänyt. Se oli minulle liian lyhyt, joten se on jäänyt kaapinperälle. Hankin siihen mielestäni yhteen sopivan kankaan. En halunnut samanlaista, kuin topin kuosi, mutta jotain siihen sopivaa. Halusin jälleen vähän erilaista ja yhteen sulautettua. Onnistuin siinä mielestäni hyvin.

Saimme tehtäväksi hyödyntää vanhoja farkkuja ja valmistaa esiliina niistä. Tehtävä tehtiin etänä olosuhteiden pakosta, mutta ei voi mitään.

- mieti mitkä farkkusaumat olisi mukava jättää näkyviin

- muita saumoja ei kannata ratkoa, vaan leikkaat housut /hameen /takin tasoksi

- kuluneet kohdat ja reiät eivät haittaa – sinulla on keinot paikata /tuunata kirjomalla

- käytä hyödyksi myös farkkujen taskut

- nauhat voi ommella lyhyistäkin kaitaleista

- malli on vapaa: se voi olla lyhyt, tai pitkä, se voi olla pieni tai iso

Itse en välitä minkäänlaisista esiliinoista henkilökohtaisesti. Perus esiliinat ovat mielestäni kamalia ja minulle epäkäytännöllisiä. Haluan, että päälle laittamani "essu" on enemmänkin vaatteen kaltainen, kuin "essu". Olen niin kova sotkemaan, että tarvitsen enemmän suojaa. Suojavaate on minulle siis parempi vaihtoehto. Kuulun niihin ihmisiin, jotka leipoessa herkästi pyyhkäisee jauhoiset kädet takamukseen ja jo on mustat housut jauhoissa. Minusta on myös mukavaa, että suojavaatteellani pystyisi menemään minne vain ja tekemään mitä vain. Minä vain koen "essun" noloksi ja siitä ei päästä mihinkään, joten päätin heti aluksi, että teen suojavaatteen minun makuuni sopivaksi. Keräsin farkkumateriaaleja.

Ensimmäisenä löysin pieneksi jääneet lappushortsit ja niistä saan hyvän kiinnityksen ja yläosan essuuni. Joukossa oli myös äidin vanhat farkut, joiden lahkeet olivat liian pieneksi kavennettu. Eivät menneet minunkaan nilkkani yli. Farkuissa oli poikkeava kuviointi tai jotain, koska eivät ne näyttäneet tavalliselta farkulta.

Otin siis lappushortsien lappu osuuden ja kiinnityksen ja farkuista tein helman. Helma olisi voinut olla laskostettu, mutta minun piti unohtaa se, koska koneeni ei halunnut ommella niin paksua kohtaa. Vanha konehan se on ja välillä temppuilee. Olisin voinut liittää muutakin farkkua työhön, mutta mielestäni mikään ei sopinut tämän erikoisemman farkun rinnalle. Hyvä siitä silti tuli. Jouduin lisäämään ylimääräisen napinlävet, koska muuten siitä olisi tullut minulle liian pieni. Sain napinlävet kätevästi lappushortsin shortsiosasta, josta poimin myös lenkin, johon voi vaikka laittaa kauhan lepäämään.

Lopputulos on mielestäni hyvä ja hauska, juuri minulle sopiva. Olen todella tyytyväinen, koska tällaista suojavaatetta tuskin on nähty. Ehkä hieman enemmänkin olisin voinut revitellä ja käyttää laajemmin materiaaleja, mutta joskus se voi olla liikaa.

Farkuista innostuneena löysin kahdet liian pieneksi jääneet housut, jotka päätin yhdistää. Vinkkinä, kannattaa suurentaa riittävästi. Suurensin, mutta liian vähän.

Lopputulos oli hyvä ja ruurennuksista muistinkin uuden paidan, joka oli kutistunut pesussa. Löysin kangaslaatikoista sävyyn sopivaa pitsiä. Tein pitsistä lisä kaitaleen sivuihin ja kynttilän avulla poltin pitsin reunan, jotta se ei lähde purkautumaan. Pienen tikkauksen jouduin paidan etuosaan tekemään, kun ei tahtonut istua muuten hyvin.

Lopputulos on mielestäni hyvä ja näistä kahdesta vaatteesta tuli myös hyvä yhdistelmä!

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä tein pikkurepun. Olin toiselta ryhmäläiseltä saanut lahkeenpalaset. Hän lyhensi huopamaisesta materiaalista tehdyt metsästyshousut tai vastaavat ja minä sain lahkeen jämät, joissa oli mielestäni ihanat nahkaremmit. Halusin hyödyntää ne ja muistin, että minulla on jäänyt maastokuvioiset lahkeen jämät pyörimään. Olin aikoinaan tehnyt pitkistä kangashousuista kaprit. Minulla oli myös jäänyt mustaa lakanakangasta yli jostain projektista, joten sehän oli täydellinen. Mustasta kankaasta sain vuorin ja repun olkaimet, maastokuvioisista lahkeista päälikangas ja remmeistä kiinnitykset. Lopputulokseen ei voi olla, kuin tyytyväinen, vaikka koneeni ei remmejä meinannut edes haluta kiinnittää.

#annavaatteellearvo #tekstiilituusiks #tekstiilituusiks2020