Ensin oli edessä työssäoppimispaikan löytäminen. Ehtona oli siis, että paikan piti olla ompelimo tai jokin muu missä pääsee ompelemaan ja että työssä saisi ohajusta edes silloin, kun sitä tavitsisi. Se olikin sitten hieman haastavampaa mitä oletin. Kysyin monesta paikasta, mutta ei tahtonut löytyä. Päätin yrittää Hämeenlinnan teatterin ompelimolta paikkaa. Sain teatterin puvuston hoitajan puhelinnumeron ja päätin soittaa hänelle. Paikkaa sain hieman jännittää, sillä paikka riippui lähinnä siitä oliko töitä siellä luvassa työssäoppimisjaksoni aikana. Olihan siellä sitten ja paikka oli luvassa.
Ensimmäinen päivä oli hyvin jännitävä. Uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet kujeet. Suotta jännitin, sillä työnohjaajani olikin aivan ihana ja niin oli koko paikka. Työaikani oli aluksi klo 9-15, mutta sitten se saattoi välillä muuttua. Loppujen lopuksi bussiaikataulujen mukaan työaikani muuttui 9:30-15:30. Se tuntui hieman pieneltä, mutta niin se vain oli. Syynä oli se, että en saanut jäädä yksin, koska olin harjoittelija. Jos minulle tai koneille ym. sattuisi jotain, niin se olisi ohjaajani vastuulla. Työnohjaajani halusi myös valmistella asiat ennen tuloani ja lopetella rauhassa lähtöni jälkeen hänen työaikansa sisällä.
Viikko 1
Ensimmäisellä viikolla aloitin työt siivoamisella ja järjetelemisellä, mutta jo seuraavana päivänä pääsin käymään Hämeenlinnan Luotsin yhteydessä olevalla vaatevarastolla. Sieltä etsimme seuraavaan näyökseen sopivia vaatteita. Sain myös tehtäväkseni valmistaa tyllialushameen, joka ei ollut niin helppo homma. Uuden koneen lisäksi sain tutustua millaisia ovat itsestään häviävät tussit. Ei ehkä minulle oikeat, sillä minun kohdallani se tussi päätti vuotaa ja sittenhän sitä oli kaikkialla. Tussia oli tyllialushameessa ja sen ulkopuolella. Noh tulipahan se koettua ja onnekseni se ajan mittaa hävisi. hameeseen tuli kuminauhavyötärö ja tyllikangas poimutetiin ja kiinnitettiin vuorikangaaseen.
Viikolla saimme tietää helmikuussa ensi-iltansa saavan Suomi sataa ja tuulee näytöksen puvustuksen suunnitelmat ja myös sen mitä tulemme valmistamaan seuraavan ajanjakson aikana. Työtä riitti siltä saralta.
Pääsin valmistamaan pari nyssykkää, jotka eivät vaikeita olleet. Yksi sauma ja nyörikuja sekä itse nyöri. Koneen kanssa sitä olikin ongelmaa ja se menikin hieman myös rikki, mutta se saatiin hujauksessa korjattua. Pääsin myös katsomaan Kalenteritytöt- näytöstä. Oli hienoa nähdä näyttelijät työssään ja päästä katsomaan näytöstä, johon en ollut edes perehtynyt. Esitys oli hieno, koskettava ja samalla hauska. Ei siihen oikein ole muuta sanottavaa.
Viikko 2
Toinen viikko alkoi housujen vyötärokaitaleen purkamisella ja vielä yhdellä nyssykällä. Nyssykkä ei ollut parhain suoritukseni. Siinä taisi mennä kaikki pieleen, vaikka toisin minulle yritetiin sanoa. Esimerkiksi nyöri ei liikkunu sujuvasti.
Viikkoon kuului myös kankaiden silitystä, pitsiyläosan purkamista ja kenkien putsausta/plankkausta sekä niiden kiillotusta. Se oli mukavaa, vaikkakin onnistuin sotkemaan itseni mustaan plankkiin. Vaihdoin käsittelemiini kenkiin nauhat, jotka niitä tarvitsivat. Ompelin käsin yhden mallinuken niskan ja pääsin jopa kokoamaan kaksi yläosaa sovituskuntoon. Ompelin muotolaskokset, sivusaumat, olkasaumat ja keskitakasauman sekä hihat.
Viikko 3
Pääsin lukemaan Suomi sataa ja tuulee näytöksen käsikirjoituksen. Se oli mielenkiintoista, sillä siten sai tietää vähän hahmoista enemmän ja osasi yhdistää asukokonaisuuksien suunnitelmat paremmin hahmoon. Samalla viikolla luin myös Kalenterituytöt näytöksen käsikirjoituksen. Silitin verhot ja pääsin tekemään päähineen päälaen kiinnityskuntoon sekä vaihdoin hakaset naisten alusasubodyn haaroihin. Purin ja korjasin mekon ja samalla ompelin käsin toisen mekon kainalon. Pääsin leikkaamaan housukankaasta housun kappaleet ja jopa valmistamaan ne sovituskuntoon. Valmistin viistotaskut, ompelin sivusaumat ja haarasaumat. Niistä tuli pitkälle miehelle tarkoitetut lökähousu. Kuvaaminen oli ehkä se haastavin osuus niiden teossa.
Viikko 4
Viikolla pääsin myös tutustumaan koruvarastoon ja etsimään sieltä kalevala/aarnikka tyylisiä koruja. Silitin myös kolme kauluspaitaa. En koskaan ole kauluspaitaa silittänyt ja tarvitsin hieman neuvoa. Sain pieniä vinkkejä, joita aion jatkossa hyödyntää. Leikkasin hameen vyötärökaitaleen irti ja purin haalarin hihat, keräsin tilkkunäytteitä sekä leikkelin kaavoja. Harsin aiemmin työstämääni päähineeseen vuoren kiinni. Päähine tehtiin myöhemmin loppuun ja tulos oli aika kiva.
Purin paidan sivusaumat puoleen käsivarteen kiiloja varten ja toisesta paidasta purin hihat kokonaan sekä tarrat valkoisesta pitkästä takista.
Pääsin ompelemaan asun sovitusvaiheeseen, johon tuli vuori ja siihen vuoreen kiinnitin hihat. Hihojen kiinnitys ei mennyt putkeen, sillä minua käskettiin olla miettimättä mitään epäkohtia ja tehdä niinkuin käsketään. Kyllä ohjaajani tietää mitä ollaan tekemässä ja kun hän sitten oli näyttämässä ompelemaani asiaa, joka ei sitten kuitenkaan ollut oikein. Nauroimme vain asialle ja tein sen uuelleen. Ainakin ositain, sillä olin saanut osat kieroon jollain ihmeellisellä tavalla ja ohjaajani teki sen sitten loppuun.
Viikko 5
Jälleen pääsin purkamaan paidasta hihat. Kokosin hameen, jonka vyötärökaitaleen olin leikannut irti. Sitä oli kavennettu hieman ja siihen laitettiin kuminauha vyötärö.
Tein vuoren, johon tuli raglanhiha. Se oli minulle uusi tuttavuus käytännössä, mutta onnistuin siinä. Vuorimateriaalikaan ei ole se kaikkein helpoin työstettävä, koska se helposti syöttää itseään liikaa.
Saumuroin leikattuja vaatekappaleita, koska materiaali oli niin purkaantuvaa, ettei sitä olisi voinut muuten käsitellä. Pääsin mukaan katsomaan Suomi sataa ja tuulee näytelmän lukuhajoituksia ja näkemään koko työporukan näyttelijöistä musiikin tekijöihin. Oli hienoa nähdä millainen porukka oli kyseessä. Pääsin seuraamaan sovitusta samalla, kun sain ommeltavakseni neppareita käsin paitaan. Sain hyviä vinkkejä miten saa nepparit kestävästi ja kohtalaisen helposti kiinnitettyä. Sovitusta oli myös hienoa seurata, sillä siinä näki onnistumiset hyvin.
Viikko 6
Tein työstämäni housut loppuun. Vyötärökuminauha piti kiinnittää loppuun, reisitaskut tehdä ja laittaa resorit. Sain pieniä vinkkejä miten niistä saadaan istuvammat, kuten mallatessani reisitaskuja paikoilleen tasolla kannattaa kädellä jättää vähän väljyyttä.
Seurasin myös sovituksia samalla, kun kiinnitin neppareita paitoihin käsin. Ompelin aiemmin ratkomani paidan sivuihin kiilat, jotta saatiin paitaa suurennettua.
Tein yhden yläosan sovituksesta valmiiksi. Tein tarvittavat muutokset, kiinnitin yläosaan napituslistan ja kauluksen sekä tein hihoihin ja helmaan käänteet.
Tein myös haalariin noin 8cm korotuksen ja vaihdoin siihen pidemmän vetoketjun. Minulla oli ongelmia työn kanssa varsinkin vetoketjun kanssa. En ollut aikaisemmin vetoketjua haalariin kiinnittänyt. En ole kovin ylpeä siitä, mutta minulle sanottiin sen kelpaavan. Silti se harmitti.
Viikko 7
Viikko meni rutiininomaisissa töissä. Aiemmin työstämäni valkoisen takin helman ja hihojen lyhennyksellä sekä muiden vaatekappaleiden lyhennyksillä, levennyksillä, korjauksilla ja muilla pikku hommilla. Housujen kavennuksia tuli tehtyä muutamilla erilaisilla laskoksilla. Nahan palojakin tuli toisiinsa liimattua. Kuten myös parilla aikaisemmalla viikollakin jo, tuli tehtyä lisää neppareiden kiinnityksiä paitoihin käsin. Eli tavallisessa miesten paidassa on noin seitsemän nappia, eli se tietää seitsemän kaksiosaista nepparia. Napit piti siirtää napinläpi puolelle ja siten nepparit vastakkain.
Viikko 8
Aloitin viikon neppareiden käsin kiinnittämisellä, kankaiden viikkaamisella ja vaatekappaleiden purkamisella. Tein myös tulevaan näytökseen sovituskuntoon värikkäät alusasut. Yksinkertainen bandeu yläosa ja pikkuiset shortsit. mielestäni ne ovat aivan ihanan väriset. Voisin itsekin käytää niitä.
Pääsin vaihtamaan henkseleihin kuminauhat. Minulla oli malli henkselit ja osaset henkseleihin. Lähdin aluksi valmistamaan väärästä päästä niitä, joten jouduin purkamaan ja tekemään uusiksi. Tein henseleitä kahdet. Hienot tuli.
Kiinnitin hakasia käsin ja pääsin kirjailemaan nauhaa. Siksakkasin kaksi nauhaa vierekkäin, jotta saatiin leveämpi nauha. Tein mallin, jota lähdin kirjailemaan nauhaan ja mieletäni siitä tuli hienoa kirjailua. Se oli ensimmäinen kertani, kun kirjailin. Vaihelun vuoksi pääsin päällystämään nappeja. Sekin oli minulle uutta, mutta se ei ollut vaikeaa. Tässä kuvina vaiheittain se, miten nappien päällystäminen tehtiin.
Viikko 9
Sain viikon alussa kirjailuni valmiiksi. Oli se noin 1,5 metrin mittainen nauha, joka tulisi kiinnitettäväksi myöhemmin. Kirjailu oli mukavan rauhallista puuhaa, johon ei paljoa ajattelua tarvita. Voisin jatkossakin kirjailla jotain.
Muutamia nappien kiinnityksiäkin tuli tehtyä viikon aikana ja muita pien hommia. Pääsin työssäoppimisen loppupuolella vielä tutustumaan tasosaumauskoneeseen. Kotikoneissa saman asian tekee kaksoisneula. Tein aijemmin työstämistäni alusasuista kahdet loppuun ja niihin käytin tasosaumauskonetta. Työ ei ollut vaikea, kun vain noudattin ohjeita.
Viimeisen päivän kunniaksi pääsin tekemään napinläpitaskuharjoituksen. Hajoitukseen meni vain puolisen tuntia ja pakko sanoa, että oli hyödyllinen tapa kyseisen taskun tekemiseen. Viimeinen päivä meni haikeissa tunnelmissa, mutta minulle jäi hyvät muistot ja Hämeenlinnan teattein punainen kassi. Minustakin muisto sinne jäi. Nimittäin sain nimeni näytöksen Suomi sataa ja tuulee kokoonpanolitaan, jonka johdosta pääsen katsomaan ensi-illan.
Kokemus oli kaikin puolin antoisa ja erittäin mukava. Ihmiset olivat kuin yhtä suurta perhettä, johon minutkin otettiin avosylin vastaan. Sain paljon pieniä ja suurempiakin vinkkejä työn tekoon sekä omaan elämään. Piristävää oli myös noin puolentoista tunnin mittainen lähes joka keskiviikko oleva työpaikan järjestämä liikunnallinen hetki. Se ei ollut pakollinen, mutta osallistuin aina kun vain se oli osaltani mahdollista. Se sisälsi joogaa, fasgiajumppaa, tuolitanssia ja ihan perinteistäkin jumppaa. Se oli ihanaa! Erityisesti pidin tuolitanssissta, mutta jokainen viikon liikunta oli omanlaistaan ja ihanaa vaihtelua. Ikävähän tässä jo tulee, kun vain miettiikin asiaa. Olisin voinut vaikka jäädäkin pidemmäksi aikaa, mutta asialle ei vain voi muuta.
