Kesän lämpöä

Jälleen on vierähtänyt tovi ja olen ehtinyt tekemään paljon vaatteita ja jopa vähän sisustukseenkin. Keräsin tekemistäni töistä kokonaisuuksia, josta saa kivasti näkemystä miten niitä voisi yhdistellä.

Ensimmäisenä kokonaisuutena olen tehnyt vanhoista verhoista, jotka olisivat lentäneet muuten roskiin. Paidan istuvuuden kanssa tuli ongelmia ja vieläkin voisi hienosäätää sitä jos aikaa ja jaksamista on. Kangasta oli niin riittävästi, että tein kellotetuilla lahkeilla shortsit. Vyötärökaitaleella, vetoketjulla ja käsin ommeltavilla neppareilla. Lisäksi tein vielä kuminauhavyötäröllä olevan koko pitkän hameen. Aika prinsessa, vaikka itse sanonkin. Juhlavuutta ja kontrastia saa kirpparilta löytäneellä pitsipaidalla. Tosin kangas on melko rypistyvää sorttia, mutta se oli vaan niin kivan väristä, että oli vaan pakko tehdä. 

Seuraavana on työ, jota ei vaan voinut jättää tekemättä. Bongasin kyseisen kankaan Eurokankaalta ja pyörittelin muutaman päivän ideoita päässäni. Sitten se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yöunetkin jäivät, kun mietin jo saumoja ja koko toteutusta. Koska tuo rei'itetty nahka, on aitoa, pesun vuoksi nahkaosista piti tehdä irrotettavat. Vetoketjut hihoihin ja vyö nepparikiinnityksellä tietenkin ratkaisi ongelman. Kaikki ei tietenkään voinut mennä täysin putkeen. Esimerkiksi hihojen kanssa oli haasteita, koska reikien vuoksi hihapalat venyivät ja asettuivat miten sattuu. Taskutkin piti vielä kesken kaiken lisätä tähän. Nappejakin sain metsästää hieman, jotta löytäisin sopivat ja onneksi ne löytyivät lopulta. Asusta saa kevyemmän, kun hihat otetaan pois ja vyö vaihtuu. Muunneltavuus on vaan niin parasta. 

Jatketaan pääkalloilla. Tämän kankaan löysin Eurokankaan palalaarista. Se oli kuin luotu minulle. Ihanan raikas vihreä väri ja ripaus rajua kapinallisuutta. Materiaali on satiinia, joka ei jousta. Sen piti olla sopivan väljä, jotta siinä pystyy liikkumaan. Satiini laskeutuu sen verran, että väljyys ei haittaa tai vaate ei jää pussittamaan. Halusin rennon haalarin vyötärökuminauhalla ja yläosa nappikiinnityksellä. Olen tyytyväinen. Haalarista tuli juuri mieleiseni.

 

Tämän kokonaisuuden kietaisumekon kangas löytyi myös Eurokankaan palalaarista. Se on ihanaa viskoositrikoota. Mielestäni kukat ovat juuri sopivan kokoiset ja väriyhdistelmä miellyttää minua. Vaikka viskoositrikoota ei ole aina niin ihanaa ommella, mutta kyllä se kannattaa, koska se on vaan niin ihanaa päällä. Alla tässä kokonaisuudessa rintaliivit, joihin lisäsin mustaa pitsiä. En halunnut mitään pitsipaitaa helteillä, mutta piti jotenkin rintavakoa saada peitettyä. Se toimii mielestäni hyvin. 

Samainen ihana Eurokankaan Irene-pitsi pääsi rauhoittamaan tämän kokonaisuuden. Löysin jälleen palalaarista aivan ihastuttavan flanellin. Kyllä flanelli! Se on ihanan ohutta ja niin ihanan pehmoinen päällä. Jotta se ei muistuta uniasua tai ole tunkkainen, lisäsin siksi siis tuon pitsin. Pitsi tuo kokonaisuuteen juhlavuutta, mutta on kuitenkin rento. Saa juhlissakin huoletta syödä, eikä mikään kiristä tai purista. Tein housuista ja paidasta sopivan löysät, koska kangas ei jousta ja vetoketju paidan sivusaumaan.

Edellisten rintaliivien pitsin lisäyksen innoittamana tein toiset Eurokankaan Catherine-pitsistä. Vanhat kuppikooltaan tavallaan pienet rintaliivit saivat jälleen uuden elämän niin, kuin ne aiemmatkin. Näihin halusin lisätä alareunaankin pitsiä, jotta saisin söpöä paitamaisuutta. Ei tarvitse miettiä ja on viileä kesällä. Tykästyin ja toimii se tällaisenakin kokonaisuutena. 

Itseasiassa tässä kokonaisuudessa on syy, miksi hurahdin pitsiin ja kyseisen Irene-pitsin käyttö monistui niin moneen työhön. Tämä kauluspaita oli jäänyt liian pieneksi, mutta pidin sen värityksestä niin, että jotain oli tehtävä. Olkapäille tilaa ja avaruutta tekemällä aukot. Halusin luoda efektin, kuin minulla olisi alla pitsipaita. Ei ole ja vaate saa jälleen uuden elämän! 

Kietaisua kerrassaan! Eurokankaan paloista taas bongattu viskoositrikoo ja pakkohan sekin oli ottaa mukaan. Shortsit ovat valekietaisumalliset. Oikeita kietaisushortseja en halunnut, koska mielestäni ne ovat hankalat. Mutta pidän siitä, miltä ne näyttävät. Kietaisu paita kuitenkin tuli ja tottakai kietaisu henkeen sopivat hihat! Paita on lyhyttä mallia, koska pidempi ei olisi mielestäni tähän sopimutkaan.

Vanhat leggingsit saivat uuden elämän. Minulla oli pieneksi jääneet Doctor Who aiheiset leddinsit, joten päätin tehdä asialle jotain. Toiset pienet leggingsit tulivat kaveriksi ja pitkä hamehan siitä tuli. Neljällä halkiolla ja tottakai taskuilla. Siitähän minut jo tunnetaan.

Seuraava haalari on Eurokankaan Theresa-kuproviskoosia ihanalla illuusiokuviolla. En halunnut lähteä leikittelemään kuvion suunnilla. Koska materiaali ei jousta, vetoketju niskaan. Kokonaisiin hihoihin ei todellakaan riittänyt kangas, mutta tuntui siltä, että jotain se kaipaa, joten kokosin viimeisistä paloista jonkinlaiset "hihat". Olen tyytyväinen. 

Miten toimia, kun kangas ei riitä koko pitkiin hihoihin? Ota vanhempaa ylijäämäkangasta ja liitä. Ei college-paita voi olla lyhyt-tai puolihihainenkaan, mutta tuo vihreäkuvioinen kangas oli vaan pakko saada käyttöön. Olen tyytyväinen ja aika hauska siitä sitten tuli.

Tämän kokonaisuuden paidan kangas on niinsanotusti vanha tuttu. Aiemmin olen tehnyt siitä mekon ja yli jääneestä kankaasta tuli pitkän ajan jälkeen paita. Se onnistui ihan hyvin, ilman kaavoja tai sen tarkempaa suunnittelua. Piti vai päästä tekemään jotain. Kokonaisuuden housujen kangas on jälleen Eurokankaan palalaarista. Ihanan kevyttä viskoosia. Halusin tehdä väljät kesäiset valekietaisuhousut vetoketjulla ja narukiristyksellä. Helman tein itsetehdystä vinonauhasta. Tein sitä sen verran, että sain siitä kiristysnauhatkin vyötärölle. Olen todella tyytyväinen ja rakastan kankaan väritystä. 

Seuraavan kokonaisuuden kangas on Eurokankaan Silja-kangasta. Vaikka kangas on polyesteriä, se ei ole kuumaa tai hiostavaa. Siitä minäkin yllätyin. En ollut edes ajatellut kankaan sopivan itselleni, mutta minulle ehdotettiin sitä ja se jäi sitten kummittelemaan. Parin päivän mietinnän jälkeen pakkohan se on ostaa ja tehdä. Koska jos sitä ei mielestään saa, se merkitsee jotain. Halusin rennot housut ja yläosan. Kangas ei vaan meinannut riittää yläosaan. Oli pakko keksiä jotain ja ratkaisuksi tuli vanhat pieneksi jääneet liikuntarintaliivit. Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin.

Tätä kangasta olin katsellut jo pidempään. Kyseessä Eurokankaan Tarmo-kangas. En vain tiennyt, oliko se minua varten. Onko väri sopiva ja onko kuosi liian "romanttinen" minulle. Lopulta sain idean millaisen siitä tekisin ja näin se tarttui mukaan. Tein kietaisumekkoon samaa kaavaa käyttäen, mitä tein siitä kukallisesta viskoositrikoosta. Vyön sijaan laitoin samasta kankaasta tehdyt nauhat vuötärön sivusaumoihin, jotta sen saa hyvin solmittua. Taisi tulla minun suosikki mekkojani. Ihanan kevyt, viileä ja vielä kauniskin! 

Löysin kirpputorilta kyseisen lampun. Äidilläni on kyseisiä puukoristekissoja ja lamppu oli kuin luotu hänelle. Lampun varjostimessa oli vain tahroja, joita en saanut millään irti. Oli siis pakko peittää ne jollain. Kaivelin kaappeja ja pyörittelin vaihtoehtoja. Pitsi tuntui oikealta, mutta mikä niistä..

Loppujen lopuksi valikoitui jo tutuksi tullut Irene-pitsi. Se oli mielestäni sopivin vaihtoehto ja liimasin sen siihen kiinni. Kuinka monikäyttöinen yksi pitsi voi olla ja miten paljon saa yhdestä metristä pitsikangasta? Paljon ja sillä todistetaan sen monikäyttöisyys.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä. Valmistin itselleni kesää varten verhot. Näyttävässä Eurokankaan Kukkien yö-pimennyskankaassa oli vain jotain maagista. Tankonauhalla sain kauniin laskostuksen ja varmuuden verhojen pysymisestä. Onhan pimennys kangas raskasta ja nipsut voivat vaurioittaa materiaalia. Laitoin toiselle puolelle verhoa Heijaste-kangasta, jotta auringon säteiden kuumuus ei pääse ikkunasta sisälle. Makuuhuoneeseemme paistaa suurimman osan ajasta aurinko, joten tämä tuli tarpeeseen. Toimii ja on aivan ihana katseen vangitsija. Kankaasta jäi vähän yli, joten tein siitä vielä kaitaliinan ja taulun. Löysin juuri täydelliset kehykset sille!