Asukokonaisuuksien toteutus

Kun suunnitelmat olivat saatu valmiiksi, vuorossa oli kaavojen piirto. Aloitin peruskaavastani. Minun ei olisi tarvinnut sitä piirtää, jos olisin aikaisemmin sen tehnyt. Se vähän ärsytti, koska olisin halunnut päästä jo kunnolla töihin. Piirettävähän se oli ja sitä voi jatkossa käyttää itselleni tekemiin töihin. Minusta otettiin mitat ja itse en niitä itseltäni voinut ottaa, niin tavitsin kaveria apuun. Halukkaan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Kukaan ei halunnut tulla mittoja ottamaan, ei edes omasta ryhmästäni. Yksi lopulta suostui.

Mittojen oton jälkeen piirin peruskaavan ja tein proton. Siitä tuli hyvä. Paljokaan ei muutoksia tarvinnut tehdä. Pienetkin asiat ovat tärkeitä huomioida, kuten rintojen kohdalle tulleet tötteröt.

Sitten olikin vuorossa kuosittelu. Kuosittelin kaavasta mekon olkaimettoman yläosan, johon tulee sydänkaula-aukko. Malli oli hyvin yksinkertainen, joten vaikeuksia ei ollut. Minulta vain kyseltiin jatkuvasti, että miksi se on niin yksinkertainen, vaikka siihen tulee luunauhaa. Yläosasta ei ollut tarkoituskaan tulla korsetti tai edes niin tukeva ja luunauhan tarkoitus on pitää yläosa muodossaan, ettei se valu.

Yläosan protosta tuli ihan hyvä, mutta aivan liian iso. En tiedä mitä tapahtui siinä. Rintojen kohalla oli yhä ne tötteröt. Poistoja tehtiin aika paljon useaan paikkaan.

Lähdin tämän jälkeen tekemään nahkatakin kaavoja. Otin kaavat valmiskaavoista, koska halusin kokeilla miten se luonnistuu. Emme olleet myöskään käyneet jakun kaavaa lävitse, joten näin sen parhaaksi vaihtoehdoksi. Piirsin kaavat.

Se istui aika mukavasti, mutta malli oli aika suoraksi tehty. Kavensimme hieman opettajani kanssa tuodaksemme siihen muotoa. Jälleen kerran kukaan luokastani ei sovitukseen halunnut tulla. Opettajallani alkoi mitta olla täysi ja niin minullakin.

Sovituksen jälkeen tein muutokset kaavoihin. Se oli yksinkertainen ja helppo homma, koska muutoksiakaan ei ollut paljoa. Leikkasin takin palat tekonahasta ja jatkoin ripeästi hapsujen leikkuuseen. Tiesin, että niissä menisi aikaa, koska tekonahkaa oli paljon. Se jos mikä oli tuskaa, mutta kyllä kannatti. Tiesin mihin olin ryhtynyt ja tiesin mitä se minulta vaati. Kärsivällisyyttä ja muutaman rakkulan käteen.

Tämän jälkeen tein työsuunnitelman, poikkileikkaus- ja tasokuvat. Minulla oli oikeiden työtapojen kanssa ongelmia, koska oli niin paljon uusia työtapoja. En ollut aikaisemmin tehnyt takkia, saatika vuorellista sellaista. Avun kanssa sain kaiken suunniteltua.

- Kiinnitä takakappaleet yhteen, mutta älä kaarroketta
- Ompele sivusaumat
- Kiinnitä takakappaleen kaarroke olkasaumoista
- Ompele hihan kainalosauma
- Harsi hihan toinen sauma sekä takakappaleen kaarroke kiinni miehustaan
- Sovitus
- Ompele harsimat saumat lisäten hapsun
- Kiinnitä hiha
- Tee vuori ja alavara
- Ompele hihansuut kiepsauttaen kainalon kautta oikein päin
- Tee helma

Lähdin työjäjestyksen mukaisesti tekemään takkia. Kokoajan oli pelko, että teen isoja näkyviä virheitä ja niitä kyllä tuli. Nahka tai edes tekonahka ei ole tarpeeksi periksi antavaa, etteikö siinä virheet näkyisi. Sovituksessa huomasin takin takakappaleessa tuntui olevan puuttuva osanen, sillä en saanut hihaa paikoilleen. Täten tein siihen kyseisen palasen. Muuten takki oli aika hyvä.

Tein takin vuoren suunnitelman mukaisesti. Otin vuorikankaan vanhasta pussilakanastani, koska en löytänyt eläinkuosilla olevaa vuorikangasta. Jäljelle jäi vain tyynyliina, sillä jouduin vuoren leikkaamaan uudelleen, sillä unohdin tehdä lisäyksiä kaavaan. Hieman liian iso siitä saattoi tulla loppujen lopuksi tulla, mutta ei se minua haitannut.

Suurin ongelma oli takin helman kaitaleen kiinnitys. En saanut sitä millään oikein ja purinkin sen neljä kertaa, ellen enemmän. Tekonahka ei pitänyt siitä ja loppujen lopuksi sovelsin ja tein minulle helpommalla tekniikalla sen. Ihan hyvä siitä tuli sitten, mutta purkamisen jäljet jäivät hieman näkymään.

Tämän jälkeen lähdin tekemään mekkoa loppuun. Aloitin työsuunnitelmalla, taso- ja poikkileikkauskuvilla. Muutamat kohdat olivat minulle ongelmallisia, mutta sitten pyysin apua. Opettajani vain ei meinannut ymmärtää, että yläosasta ei tule täyttä tukevaa korsettia, vaikka sinne korsetin tukinauhaa tuleekin.

- Ompele miehustan palat yhteen, mutta jätä vasen sivusauma ompelematta sekä takaosa
- Kiinnitä vinonauha oikealle puolelle saumojen kohdalle
- Ompele muotokaitale yläosaan kiinni
- Sovitus
- Pujota korsetin tukinauha vinonauhojen sisälle
- Tee takaosa ja nyöritys
- Poimuta vuori ja tylli
- Ompele mekon alaosa kiinni
- Sovitus
- Kiinnitä vetoketju
- Viimeistele vuoren helma

Lähdin leikkaamaan mekon paloja. Tyllin leikkuu oli pitkäveteistä puuhaa. Noin 22 metriä tylliä on melkoinen läjä, eikä sen poimutuskaan niin mukavaa puuhaa ollut.

Jatkoin mekon yläosan tekemistä suunnitelman mukaisesti, eikä siinä ongelmia tullut. Mekon teko sujui melko hyvin, vaikka itse sanonkin. Ongelmaksi koitui mekon ylä- ja alaosan kiinnittäminen yhteen, sillä aina jostain kohdasta jokin tyllisuikaleen osa luiskahti välistä pois. Ompelin sen muutamaan otteeseen uudelleen, ennenkuin onnistuin. Hermohan siinä meinasi mennä. Kaikki naureskelivat, että tuossa vaiheessa työ muistutti jotain aivan muuta mitä piti. Pakko myöntää, että huvittavaltahan se näytti. Sitä se vain ei ollut, sillä sitä tehdessä ei naurattanut yhtään.

Tein vielä nahan ylijäämä paloista käsineet. Mielestäni ne sopivat asukokonaisuuteen hyvin. Epäröin hetken, että oliko se aikakauteen sopivat. Michael Jacksinillahan sellaiset mielestäni oli käytössä aikoinaan tai ainakin sen tyyliset.