Viaton kaunotar

Suunnitelmat olivat selvillä. Aloitin naismallini asusta ja sen kaavoista. Aivan liikaa paloja minun järjelleni. Yläosasta halusin tehdä proton, koska minua arvelutti sen mittasuhteet, koska mallillani oli pidempi selkä, mitä kaavassa oli. Kannatti se kokeilla, koska olin tehnyt siitä liian pitkän. Minulla oli ongelmia laahuksen kanssa, koska helma laskeutuessaan käyttäytyi aivan toisella tavalla. Toivon että se olisi oikein.

- Ompele vaakasaumat
- Ompele pituus pystysaumat, mutta jätä vetoketjun verran toinen sivu auki
- Sovitus, tarvittavat muutokset
- Kiinnitä rautaverkko
- Valmista vuori ja kiinnitä se miehustaan
- Sovitus, varmista istuvuus
- Kiinnitä vetoketju
- Tee helmapäärme ja viimeistele

Yritin tehdä työn suunnitelman mukaisesti. Verkon kiinnityksessä minulla oli hieman vaikeuksia. Jouduin kiinnittämään sen ensin käsin ja sitten vasta kotikonetta käyttäen ompelemalla. Verkon muotoilukaan ei ollut kovin helppoa. Yksityiskohdissakaan, kuten tikkauksissa en aina ihan onnistunut. Määrätyt asiat vai olivat liian hankalia minulle. Laadun vaihtelevuus johtui osittain siitä, etten osannut lopettaa tarpeeksi ajoissa. Kun vedin liian pitkää päivää, se näkyi lopputuloksessa.

Sovituksessa huomasin kuinka kamala koko työ lopulta olikin. Se ei istunut ja oli aivan kamalan näköinen. Itkuhan siinä sitten pääsi. En halunnut vyötäröllä olevaa osuutta ollenkaan. Purkamiseksi se meni ja sen tilalle tein kaitaleen, jonka avulla sain pidettyä pituuden. Palasin käytännössä alkuperäiseen ideaani, mutta teen kyseisen osan erilliseksi, jos aikaa jää. Kyllä tästä noustaan!

Vuorossa oli selkäkoristeen/siiven teko. Muotoilin sen rautaverkosta. Sain verkosta melkoiset naarmut käsiini, koska leikatun verkon reunoista tuli todella terävät. Peitin reunat teipillä, jotta se ei käytössä naarmuttaisi ketään. Itse sainkin melkoiset naarmut.

Verkko piti sitten spraymaalata, koska vihreä verkko kuultaisi valkoisen pitsin takaa aivan liikaa. Siinä ei mitään ihmeellistä ollut. Päätin vielä laittaa pitsin alle valkoisen ohuen kankaan. Ohuen, koska halusin pitää läpikuultavan ja ilmavan mielikuvan. Ompelin pitsin ja valkoisen kankaan yhteen, paitsi yhtä saumaa. Tämän aukon kautta pujotin verkkokehyksen ja ompelin sen käsin kiinni. Simppeliä, eikä ongelmia ollut.

Vuorossa pienten elementtien teko. Niitä tuli kymmenisen kappaletta yhteensä pienempiä ja isompia. Jokaiseen tuli pitsiä ja kolme reunaa. Saumat tikkasin, jotta sain jykevyyttä ja muotoa korostettua. Ei tässäkään hankaluuksia oikeastaan ollut. Määrä oli se pitkästyttävin asia tässä hommassa.

Kiinnitin kaikki elementit mekkoon. Asettelua minun vain piti hieman miettiä, koska en halunnut sen lihoittavan malliani.

Ehdin vielä tekemään edellämainitun erillisen osan, joka vain muutti hieman muotoaan, siten ettei alaosaa siihen tullutkaan. Olin tyytyväinen. Kovetin sen etureunat kangasrullan sisällä olevalla pahvirullasta otetusta palasta, koska se oli tarpeeksi kovaa ja muotonsa pitävää. Ehdin vielä tekemään hiuskoristeen, johon olisi ensin tullut kirjottu koristus, joka opettajan kehoituksesta vaihtui puvun pieneen elementtiin.

Kokonaisuus oli valmis. Olen tyytyväinen ainakin tähän asti. En ole vain vielä varma siitä, koska jokin ei tunnu olevan ihan kohdallaan.