Takaisin kouluun

Loma on vierähtänyt kovaa vauhtia ohitse. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Mökillä tuli käytyä, kavereita nähtyä ja shoppailultakaan ei vältytty. Kesäteatterikin tuli koettua. Oli ihan mukavaa, jos ampiaiset eivät olisi tauolla suuhun pyrkineet. Perinteisesti uituakin tuli muutamaan otteeseen ja kesän grilliherkutkin maistuivat. Haukeakin tuli syötyä, kun kalastamassa käytiin ja sellainen sieltä sitten saatiin. Ei se kummoista ollut.

 Lomailun ohella olen myös harjoitus mielessä tehnyt pieniä töitä, kun mitään kesätyöpaikkaa en saanut. Korjausompelua, vetoketjun vaihtoa, kavennuksia, liitäntätöitä, reikien paikkauksia, kuminauhan vaihtoa ja lyhennyksiä. Siitä sai paljon harjoitusta ja itsevarmuutta työn tekoon. Tein lähinnä kavereille ja tuttaville, koska he tiesivät entuudestaan, ettei laatu välttämättä ollut paras mahollinen. Muutama uudempikin henkilö tuli pyytämään apuani, kun ihkauudet housut olivat polvesta ratkenneet ynnämuuta. Olivat vain kuulleet, että opiskelen vaatealalla ja minulta löytyy ompelukone ja saumuri. Yritin aina parhaani ja moni sanoi minun kehittyneeni kesän aikana huimasti.

Hyvä esimerkki on, kun vaihdoin tuttavani farkkuihin vetoketjun. Vetoketju oli ihan hajalla, joten se oli pakko vaihtaa ja paineet olivat kovat sillä olin vain yhden helpon työn aikaisemmin hänelle tehnyt. Lisäksi kyseessä oli hänen lempi fakkunsa. Itse huomasin paljon pieniä vikoja työn tehtyäni, mutta asiakkaani oli sitä mieltä, että housut näyttivät ihan samalta kuin kaupasta ostaessa. Kyseessä oli siis kolmas kertani, kun farkkuihin vetoletjua kiinnitin. Pian häneltä tulikin jo hänen lempi collegehousut korjattavaksi, joista haarat olivat ratkenneet.

Tässä on lopputulos:

Tuli tässä muutama omakin pojekti itselleni tehtyä. Hellemekko, tunika/toppi tai mikä ikinä onkaan sekä vähän monikäytöisempi mekko. Käytin lähinnä valmis kaavoja, koska minulla oli trikookankaat käytössä. Niissä on kuulemma erilaiset kaavan piirto-ohjeet tai jotain ja vamasti onkin. Se selviää, kun opiskelemme joustavia kankaita. Oli minulla käytössä haastavampiakin materiaaleja, mutta suoriuduin niistäkin hyvin.

Tunikassa kokeilin uutta kaksoisneulaa, jota olen aikaisemminkin käyttänyt peruskoulussa. Sen käyttö ei ihan mennyt pukeen, mutta ei se nyt minua haitannut. Kankaan printti aiheutaa minulle yhä karmivan tunteen, kun se tuijottaa takaisin. Ehkä se on se juttu siinä.

Tunikan kangasta jäi hieman yli, joten päätin tehdä vielä siitä hellemekon yläosan. Kaava oli ehkä hieman kehno. Jos se ei trikoosta olisi ollut, ei se muuten olisi mahtunutkaan. Kaula-aukkokin on hieman liian iso. Kiva se silti on. Mekon alaosa on jotain satiinia ja sen alla on vielä sinistä trikoota.

Sinistä tikoota minulla jäi vielä paljon yli ja minulla oli vielä jotain satiinia muistuttavaa materiaalia, mutta sitä se mielestäni ei ollut. Luovuuteni lähti lentoon ja tein pitkän mekon, jonka alla on trikooshotsipuku. Miksi shortsit? Koska hameilla ja mekoilla on tapana nousta pitkin päivää. En tiedä oliko tuo tyhmää, mutta itse tykkään ja se on nyt pääasia.

Innostuin vielä vähän maalaamaankin. Taisi tulla ikävä suunnittelun tunteja ja värioppia, vaikka välillä se tuskaa olikin. En ole ehkä huippumaalari tai mitään ja tuo nenä on liian pieni kasvoihin verrattuna, niin olen silti tyytyväinen. Sai sillä ainakin aikaa tapettua, kun tylsyys iski.